keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Kaunis, mutta tarpeeton





Läheisellä rannalla oleva vanha veneenrähjä on ollut usein kuvauskohteenani. On ollut mielenkiintoista seurata miten se rapistuu joka vuosi aina vaan enemmän ja enemmän. Nyt siinä on jo tosi iso reikä. Kenenköhän se on ollut ja miksi se on unohdettu?



maanantai 16. lokakuuta 2017

Minussa asuu pieni gootti


Goottikulttuuri alkoi kehittyä 1970 -luvun Britanniassa, mutta alun perin gootit olivat itägermaaninen kansa, joka vaikutti merkittävästi Rooman valtakunnan tuhoon. Gootteihin liitetään erityisesti "hautausmaaestetiikkaan" perustuva huomiota herättävä pukeutumistyyli. Goottiestetiikkaan liittyy myös kauhu- ja fantasia -aihepiireihin liittyviä elokuvia ja romaaneja. Musiikissakin goottikulttuuri näkyy synkkinä teemoina ja goottirockina. (Wikipedia)

Minuakin goottikulttuuri on aina viehättänyt ja jonkin verran omistankin kauniita tummanpuhuvia vaatteita. Pidän myös historiallisista -, sekä fantasiaelokuvista, ja sarjoista, jotka sijoittuvat 1700-1800 luvuille ja joissa käytetään upeaa puvustoa: pitkiä tummia hameita, korsetteja, pitsejä...  Olen aina ihannoinut entisaikaista romantiikkaa; vanhoja linnoja, hautuumaita ja tarinoita vampyyreistä ja aaveista. Kiehtovan mystistä.


Tein tumman asuihin sopivan meikin, laitoin kameran jalustalle ja kaivoin kaukolaukaisimen esiin. Se lakkasi jossain vaiheessa toimimasta ja loput kuvat nappasin itselaukaisimella. Jokin ränsistynyt tehdasrakennus tai linnanrauniot olisivat varmaan sopineet näihin asukuviin paremmin kuin puutarha, mutta tavallaan siitä tuli kivan romanttinen tausta.


Tämä lepakkohihainen paita on uusin löytöni kirppikseltä, mutta hame on ollut minulla tosi kauan. En edes muista mistä se on hankittu ja se alkaa olla jo aika kulahtanut. Pari reikääkin löytyy, joita ei oikein voinut paikata. Ajoin pari vuotta sitten fillarilla töihin tämä hame päällä ja se mokoma jäi kettinkien väliin eikä irronnut kuin vetämällä.


Tämä takki on myös mielestäni niin ihana! Ei ehkä kovin monikäyttöinen, mutta kivan persoonallinen silloin kun kaipaa päälleen jotain muuta kuin tavanomaista...





Olen aina rakastanut vaatteita, enkä tavallaan koskaan ole keskittynyt vain yhteen tyyliin, mutta tiettyjä kausia on kyllä ollut esim. värien suhteen. Kotona olen yleensä rennoissa vaatteissa, mutta juhliin ja menoihin tykkään pukeutua huolellisesti ja mietin usein asuja päiviä ennen tapahtumaa. Se on niin hauskaa!

Seuraavaksi ajattelinkin kuvata ja esitellä teille fiftarityyliäni!

Minkä perusteella sinä hankit vaatteesi? Onko sinulla tietty tyyli tai monia tyylejä?


lauantai 14. lokakuuta 2017

Keltaisen tuvan remonttipäivitystä


Talomme on rakennettu 1938, joten aina riittää jossain jotain remontoitavaa huolimatta aika täydellisestä peruskorjauksesta, jonka teimme -tai pääosin mies on taloomme tässä 4-5 vuoden aikana tehnyt.

En ole tainnut vielä tämän kesän puuhasteluistamme paljoa kirjoitellut. Paitsi tietysti alkukesän kivetyshommista, se olikin aika projekti! Pihakivetystä on nyt ihailtu ja käytetty yhden kesän ajan ja se on osoittautunut aivan ihanaksi ja käytännölliseksi. On tosi mukavaa kun nurmikko ei leviä pihatielle, kukkapenkeillä on selkeät rajat ja omput ja lehdet saa näppärästi lakaistua pihalta pois. Eikä haittaa vaikka roskapussia viedessä kengät unohtuvat, ei ole teräviä kiviä pistelemässä jalkapohjiin.



 Ulkorakennuksemme, johon kuuluu autotalli ja pihasauna+kesäkeittiö ei tullut vieläkäkään ihan täysin valmiiksi, mutta jotain tapahtui sielläkin. Ikkuna sai siistit ulkoraamit ja vesiletkuhommat uusittiin kokonaan. Mies nimittäin asensi hanan saunan puolelle, joten nyt ei tarvitse raahata puutarhaletkua saunaan kun haluaa peseytyä. Suihkua emme sinne halunneetkaan, sillä haluamme säilyttää saunan perinteisenä. Pesu vadin kanssa saunan lämmössä on ihan parasta!



Puutarhaletku sai siistin telineen ulkovaraston seinään, ja hana siirtyi tähän autotallista. Koristeeksi -ja vaikka perunoiden pesua varten tms laitoimme seinälle kauniin emalialtaan, jonka löysimme ulkovaraston lattian uumenista. Hanan päälle vielä betonikurssilla tekemäni profiiliveistos miehestä!



Kesäkeittiöstä puuttuu edelleen listoja ja lattialle levitettävät laatat odottavat yhä laatikoissaan. Emme siis saaneet keittiötä vielä käyttöön, mutta eipä näissä sateissa sitä ole kaivannutkaan! Taisimme ainoastaan pari kertaa kesällä savustaa kalaa tai syödä ulkoterassilla. Ensi kesän helteitä odotellessa siis...tai ei tarvitse olla edes hellettä, kunhan suurinpiirtein lämmintä ja kuivaa...


Ulkovaraston liukuovet saivat kauniin rimotuksen. Ensin mies sahasi rimat ja minä maalasin ne. Sattui olemaan harvinaisen kaunis aurinkoinen sää, mikäs siinä oli maalatessa auringonpaisteessa, oli tosi rattoisaa...



Tässä ovet ennen rimoitusta...nuo liukuovet mies teki viime kesänä


Toinen kerros maalia paikan päällä. Huomaa että olemme aika samiksia, hienot remppahousut heh!

Toisen oven rimotus valmiina

Talon yläkerrassa tapahtui myös. Molemmin puolin on kylmää ullakkotilaa, mutta toinen puoli oli vielä siistimättä ja täynnä vanhoja lattialautoja. Mies puuhasteli ullakkotilassa ja latoi laudat seiniin, siivosi tilan ja rullasi vielä räsymattoja lattialle.

Sitten alkoi urakka, joka on odottanut jo useamman vuoden ja stressannut etenkin minua kauan. Meillä oli paljon ylimääräistä tavaraa kuten albumeita, kirjoja ym ihan vain varastoituna yläkerran tiloihin. Se näytti aika masentavalta romuvarastolta jo oli ikävä viedä sinne toisinaan vieraita yöpymään. Siirsimme kaiken ylimääräisen tavaran järjestykseen sinne siistiin ullakkotilaan.

Heti alkoi yläkerta näyttää paremmalta. Nyt siellä pystyy tekemään puuttuvat rempat, eli piipun rappauksen, lattialistojen laiton ja lopullisen siivouksen+sisustuksen ensi kesänä. Vaan tulin niin iloiseksi jo tästäkin!


Tästä kuvasta ei saa tarkkaa mielikuvaa yläkerrasta, mutta keskellä on piippu, ja sen takana vieraille parisänky. Tuolla rappujen päässä on vaatekaappi ja työpöytä -tai pitäisikö sanoa ateljee kunhan rempat on tehty ja minulle tulee taas maalausinspis!

Sisälle mies hääräsi sähkömieskaverinsa kanssa myös sellaisen katkaisimen eteiseen, että siitä saa nyt näppärästi vedet suljettua ja takaisin päälle. Varashälytinkin olisi vielä tulossa ennenkuin palaamme Barcelonaan parin viikon kuluttua.

 Huh miten aika onkaan taas kulunut nopeasti tänäkin kesänä! Paljon jäi vielä remonttipuuhaa ensi kesälle. Siihen miten niitä ehtii tekemään vaikuttavat tietysti eniten miehen työ eli vapaa-ajan määrä, sekä sää. Kaikkea ei voi sateella tehdä.

Leppoisaa viikonlopun jatkoa!


torstai 12. lokakuuta 2017

Edinburghin linna ja maanalaisia kauhutarinoita


Edinburghin keskustan kaupunkikuvaa hallitsee jykevän näköinen suuri linna kukkulalla. Varasimme jo hyvissä ajoin Suomessa liput tuonne kaupungin kuuluisimpaan nähtävyyteen. 

Siellä olikin turisteja enemmän kuin missään muualla kaupungilla. Viimeistään nyt tunsimme olevamme todellakin tavallisia turisteja.

Linnan sisäänkäynti oli vaikuttavan näköinen, ihan kuin historiallisissa seikkailuelokuvissa.


 Huomasimme heti sisälle päästyämme että kyse oli useamman rakennuksen alueesta eikä yhdestä linnasta. Tuli mieleen Suomenlinna. Paikka oli hyvinhoidettu ja siisti, näytti kuin joku olisi siellä jopa asunutkin.

Turisteille siellä oli monenlaista nähtävää: kruununkalleudet, ritarisali, sotamuseo jne...ja tietenkin monenlaisia putiikkeja matkamuistoineen.


Tykkejä oli tosi paljon, olihan paikka sotahistoriallisesti tärkeä.



Linnakkeelta oli upeat näköalat ympäri kaupungin ja ikiaikaiset vanhat rakennukset olivat vaikuttavan näköisiä. Upeaa arkkitehtuuria oli kiva katsella.


 Silti, Edinburghin linna jätti meidät jotenkin kylmäksi. Sotamuseo ja sotahistoria ei kiinnosta kumpaakaan erityisemmin, ja koko alueesta jäi liian turistirysämäinen sliipattu vaikutelma. Odotukset olivat jotain ihan muuta, ehkä linna oli siksi hieman pettymys.

No, karttaa tutkimalla päätimme jatkaa matkaamme Arthur`s Seatille. Se on sammuneen tulivuoren jäänne ja tarina kertoo, että tarunomainen kuningas Arthurin linna Camelot olisi sijainnut siellä.

Läps läps!

Juurelle päästyämme yllätyimme miten suurelta se näyttikin. Olimme ilman eväitä liikenteessä ja lounasaika lähestyi. Meillä oli illaksi sovittu retki ja hotellilla piti vielä käydä vaihtamassa varusteita. Laskimme, että aika ei kenties riitäkään ylös kapuamiseen.

Hieman haikein mielin päätimme, että kukkulan valloitus täytyy jättää seuraavaan kertaan ja lähdimme etsimään lounaspaikkaa.


Syötyämme erittäin herkullisen lounaan intialais-thai ravintolassa saimme lisäenergiaa keskustan tutkimiseen. Näimme kiinnostavan monumentin, jota päätimme lähteä tutkimaan lähempää...


Se oli maailman suurin kirjailijalle omistettu monumentti. Skottilaiselle Sir Walter Scottille. Kaikinpuolin komea goottipysti, jonne pääsi sisään ja ylös saakka, kapeita rappusia kiipeämällä pientä maksua vastaan.



Sir Walter Scott


Edinburgin linna näkyi kauas ja joka kulmasta
 Princess kadun puutarha oli suuri ja kaunis. Siellä oli paljon penkkejä vieri vieressä ja jokaisessa oli jokin nimikyltti kenelle se oli omistettu. Ilmeisesti Edinburghissa saa hankkia nimikkopenkin jonkun muistoksi tms. Osa oli selvästi jo vanhempia penkkejä. Kaunis perinne.


Kävimme hotellihuoneella ja palasimme pimeän tultua vielä keskustaan. Ehdimme käydä olusilla paikallisessa vanhassa pubissa jonka jälkeen osallistuimme varaamallemme historialliselle maanalaiskierrokselle. 

Odotukset olivat tässäkin hieman erilaiset siihen verrattuna mitä saimme. Opas kertoi ensin tarinoita synkällä keskiajalla kidutetuista ihmisistä ja erilaisista kammottavista kidutustavoista (tarkkaan kuvaten miten ne tapahtuivat), sekä lukuisista noitavainoista. Sitten siirryimme kaupungin alle, jossa on 1700 -luvulla rakennettuja kammioita, jotka ovat eräänlaisia siltaholveja ja niiden välisiä tunneleita.

Niitä käyttivät alunperin kauppiaat laittoman tavaran varastoimiseen, myöhemmin kaupungin köyhät muuttivat niihin. Olot olivat tietysti kurjat; kosteaa, pimeää, ei vettä ja huono ilma. Kuuluisat sarjamurhaajat Burke ja Hare hakivat holveista ihmisiä, tappoivat heidät, säilyttivät ruumiita holveissa ja myivät ne lääketieteen opetusta varten.

(kuva netistä)



Näitä synkkiä tarinoita kertoi meille tämä opas, joka oikeastaan oli kuin näyttelijä. Hän kertoi tarinoita elävästi välillä kirkuen, sammuttaen kynttilän sopivissa kohdissa ja muutti äänensä välillä kuiskaukseksi, sitten taas kirkaisi. Tarkoitus oli varmastikin saada hyytävä kummitusmainen tunnelma kierrokselle, ja kuuleman mukaan aina joku turisti pelkääkin siellä alhaalla oikein tosissaan.

Itse en pimeästä pidä, enkä ainakaan tuollaisista ahtaista tunneleista, mutta ei siellä varsinaisesti pelottavaa ollut. Yksin en sinne kyllä silti menisi.

Kierroksen jälkeen meille tarjottiin vielä drinkit tunnelmallisessa tummassa huoneessa. Ja siellä tietysti saimme kuulla lisää paikan hyytävistä kummitustarinoista!

Oli kyllä varmaan kivoin syntymäpäivä mitä minulla on koskaan ollut! Ensin aamulla tämä romanttinen joenrantakävely, sitten Edinburghin linna, sir Walter Scottin monumentti ja illalla vielä tämä maanalaiskierros. Kaikenlaista mielenkiintoista, ja päivän ateriatkin olivat täydellisiä.

Ainakin yksi Skotlanti -postaus vielä tulossa jossain vaiheessa, nimittäin seuraavana päivänä lähdimme ylämaille...tiedossa paljon ihania nummimaisemia ja kaikkea muuta!


perjantai 6. lokakuuta 2017

Minun astiani



Taisin alkaa jo toista vuotta sitten etsiä uusia astioita itselleni. Meillä on ollut niin kauan kuin muistan sellaiset mustat 8-kulmaiset lautaset, tiedättehän mallin? Periaatteessa aika käytännöllisiä (paitsi ne kulmat...) ja tosi kestäviä, mutta nyttemmin ne alkoivat näyttää aina vaan rumemmilta...-ja niin kasarilta. Halusin uudet valkoiset ja raikkaat lautaset.

Vaihtoehtoja tuntui olevan yllättävän vähän. Yllätyin että kaupoissa oli aina ne samat mallit myytävänä. Ehkä joku Pentikin Vanilja -sarja miellytti eniten silmää, mutta siinäkin oli jotain pientä liikaa olevinaan. Halusin ajattomat astiat, väriltään puhtaamman valkoista, ehkä vain pienillä reunakoristeilla tai kohokuvioilla ja ilman kultauksia. En liian yksinkertaista mallia kuitenkaan.



Toki katselin käytettyjäkin Arabian astioita ja huomasin pitäväni erityisesti 60-70 luvun astioiden muotoilusta ja kuvioinnista.

Lopulta nettitorilta löytyi hyvällä hinnalla astiasto jonka yhteistuumin miehen kanssa päätimme ostaa, täytyihän hänenkin mielipidettään kuunnella. Sarjan nimi on Bellis ja siinä on Olga Osolinin suunnittelema koriste, kuin aurinko!


Kompromissina harmi kyllä näissä lautasissa on se kultareunus, mutta ajattelin etten piittaa siitä. Päätin pestä ne silti tiskikoneessa, jossa kultaus saa hissukseen lähteä. Suurempi harmi vain on etteivät ne tuon kultauksen takia käy mikroaaltouuniin, sitä en osannut etukäteen ennakoidakaan.


Nyt nämä ovat kuukauden päivät olleet käytössä ja olen kyllä aika haltioissani edelleen. Todella kauniit nämä ovat, ja olen iloinen kun sarjaan kuuluu niin monenmoista tarjoiluastiaa, kastikekulhoa yms. Okei keittolautanen on vähän pienehkö, mutta kyllä se vielä menee.

Kuppeja en ole hankkinut, vaikka netistä näin että ne vasta upeat ovatkin. Nykyään vain pieni koko on aika hassu, on kivempi käyttää mukeja. Mukini taas eivät sovi oikein hyvin Bellis -sarjan kakkulautasiin...no onneksi minulla on vielä lisäksi lasilautaset, ne käyvät kaikkien kanssa.

Onni on että tätäkin sarjaa saa hankittua lisää jos tarvitsee, näitä näyttää olevan aika ajoin myynnissä. Meillä on nyt astiasto kuudelle hengelle ja lisäksi vielä hyvä määrä erikokoisia tarjoiluastioita.



Millaiset astiat sinulta löytyy kaapista?

Osallistun tällä postauksella Mansikkatilan mailla -blogin uuteen blogihaasteeseen: Perjantaimyysseihin. Ai mihin ihme myysseihin? Se on kuulemma vapaa suomennos ruotsalaisten Fredagsmys -sanasta. Tarkoituksena näillä haasteilla on käydä yhdessä vastaiskuun syksyn ankeutta ja pimeyttä vastaan keksimällä kaikkea piristävää ja kaunista postailtavaa. Tule mukaan!

Mansikkatilan mailla: Perjantaimyyssit




LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...