tiistai 31. lokakuuta 2017

Terveiset Kataloniasta!


Hei, terveiset taas täältä Barcelonasta! 

Matka meni tosi hyvin, saimme ensin naapurin vanhalta sedältä kyydin matkakeskukselle, josta lentokenttäbussimme lähti. Lento hurahti lukiessa ja meitä oli täällä vastassa kentällä täkäläinen ystävämme autoineen. Veimme kassimme kotiin ja lähdimme illalla vielä porukalla syömään. 

Oli kiva huomata että kotimme täällä oli hyvässä kunnossa. Vähän aina jänskättää, mitä täältä löytyy...etenkin jos kämpässämme on ollut paljon kävijöitä kesän aikana niinkuin tänä vuonna. Aika moni sukulainen, sukulaisen sukulainen, kaveri tai kaverin kaveri kävi täällä. Pari tuttua bloggariakin! Kaikki oli tosi siistiä, kaappeihin oli tullut lisää tavaraa kuten hiustenkuivaaja, kuoharilaseja, yms...


Tänään olemme ottaneet rennosti. Heti aamusta ensin lenkki läheiseen Ciutadella-puistoon, jonka jälkeen kävimme kaupassa isojen reppujen kanssa. Kaikkea puuttuu kaapeista, joten ostettavaa oli paljon, etenkin kun huomenna on vielä pyhäpäivä ja moni kauppa kiinni.




Siri on ollut eilisestä matkapäivästä tosi uupunut. Ulkona se on hämmästyttänyt meitä muistamalla taas kaikki reitit ja tutut paikat. Miten pienellä koiralla voikin olla niin hyvä muisti? Se törmäsi pariin viime keväiseen koiratuttuunkin, ja heti haisteltiin innoissaan toisiaan.


Monia varmasti kiinnostaa myös sää. Viime yönä satoi ja tänään oli aamulla pilvistä, sen jälkeen aurinkoista. Mittari näytti +18 astetta. Huomisesta alkaen luvattiin täyspalloa ja +20 astetta. Ei enää kesä mutta ihan mukava lämmin syyssää, ei hassumpaa!


Entäs sitten kesän levottomuudet ja viimeviikkoinen Katalonian itsenäisyysjulistus? Miten ne näkyvät täällä? Itse asiassa ei paljon mitenkään. Ei olla törmätty vielä ainakaan mielenosoituksiin tai mellakoihin. Lentokentälläkään ei edes näkynyt poliiseja, eikä tarvinnut passia näyttää. 

Ehkä täällä kaupungilla näkyy Katalonian separatistien lippuja parvekkeilla enemmän kuin ennen. Tottakai uutisissa on paljon itsenäisyyteen liittyviä asioita, ja asia on aika herkkä puheenaihe joka puolella. Jopa Katalonian suomalaisten facebook -ryhmässä. 

Vaan selvästi nyt on tapahtumassa jotain. Pinnan alla kuplii, eikä ihme. Luulen että seitsemästä miljoonasta katalonialaisesta aika moni haluaa itsenäisyyttä.


Saas nähdä mitä kaikkea talvi taas tuo tullessaan. Kovin paljoa ei vielä ei ole suunnitelmia, kivempi vaihteeksi niin. Saattaa olla että tulen käymään Suomessa jossain vaiheessa, mutta varma en ole vielä  edes siitäkään. 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! Huomenna menenkin vallan jännittävään tapahtumaan, mutta siitä sitten toisella kertaa...



perjantai 27. lokakuuta 2017

Tarujen Skotlanti -bussikierros läpi ylämaiden


Palaan vielä syyskuun lopun Skotlannin matkaamme...sillä tämä bussiretki oli niin mainio, että haluan kertoa siitä teille. Lähtö oli tasan aamukahdeksalta ja kuskimme oli samalla myös oppaamme: vanhempi skottiherra kiltissään. Matkanjärjestäjämme oli Timberbush Tours, tosi suosittu järjestäjä, suosittelen!

Kuskimme teki säännöt heti selväksi kaikille. Aikatauluista on pidettävä minuutilleen kiinni, sillä hän ei odota ketään. Oli pitkä päivä edessä, useita pysähdyspaikkoja ja olisimme vasta myöhään takaisin Edinburgissa. Jos joku ei ole sovittuna aikana takaisin bussissa, saa hankkia itselleen toisen kyydin takaisin.

Kaksitoista ja puoli tuntia bussissa ei hirvittänyt etukäteen yhtään, sillä edellisenä päivänä olimme kävelleet 25 kilometriä. Olimme varautuneet pikku naposteltavalla ja juomilla, ja odotimme päivää innoissamme.

Pitkä reittimme pysähdyspaikkoineen


Huomasimme pian, että linnoja Skotlannissa todellakin riittää, kuski kertoi hauskalla aksentillaan aina minkä linnan ohitimme, ja hieman sen historiaa. Välillä hän laittoi äänitteen päälle, kuulimme ajon aikana monenlaisia tarinoita Skotlannin sodista, kuninkaallisista ja taisteluista. Toisinaan saimme kuulla skotlantilaista musiikkiakin.

Ai niin ja lampaita oli myös tosi paljon. Niitä näimme pitkin päivää pelloilla.


Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli parin tunnin päästä. Ihan vain pikainen vessatauko, ja tottakai paikasta löytyi kahvila ja matkamuistomyymäläkin. Ylämaan sonniaitaus oli lähellä ja turistit pörräsivät niitä kuvaamassa. Olivathan ne komeita suurine sarvineen, vaikka vähän säälittäviä sateessa ja kurassa seisoessaan.



Onneksi sade lakkasi jatkaessamme jälleen matkaa. Aurinkokin alkoi paistaa ja lämmittää. Itseasiassa kuskimme sanoi seuraavalla pysähdyspaikallamme, että kesälläkään ei ole näin lämmintä ja ilma oli suorastaan trooppinen, kosteuttahan ilmassa oli kuitenkin lukuisista sateista.



Puolenpäivän aikaan ohjelmassa oli viskinmaistelua, mutta me olimme miehen kanssa nälissämme emmekä piitanneet viskistä -vaikka Skotlannissa oltiinkin. Löysimme tien toiselta puolelta perinteisen Fish&chips -ravintolan. Se oli hauska pikku kioskityyppinen paikka, jossa suuri tiski oli täynnä tuoreita samankokoisia kalafileitä nätisti rivissä.

Kassalla teimme tilauksen ja maksoimme, ja siirryimme toiseen jonoon odottamaan annoksiamme. Ja ei kun ulos syömään! Kyllä oli niin herkullista!


Ennen retken pääpysähdyspaikkaa kuski pysähtyi vielä upealle paikalle, jossa pääsimme kuvailemaan ja jaloittelemaan.





Komea hassu skottikuskimme

Näissä henkeäsalpaavan upeissa maisemissa on tehty paljon elokuvia, ja tehdään edelleenkin. Kuski näytti matkalla paikat missä Harry Potteria on kuvattu. Näimme mm. mistä löytyy Hagridin Forbidden forest ja missä kulkee Hogwart Express, vau!

Ohitimme yhden suuren kuvausryhmän, joka kuvasi ratsuja. Näytti siltä kuin olisi ollut Game of Thrones -kuvaukset menossa...

Rakastamaani sarjaa Outlanderia on myös kuvattu tuolla. Itse asiassa Diana Gabaldonin kirjojen takia alunperin halusinkin Skotlantiin matkustaa! Harkinnassa oli ensin sellainen bussiretki joka kiertäisi monia sarjan kuvauspaikkoja, mutta päätinkin valita tämän retken koska se kiertää laajemmalti Skotlantia.

Näitä maisemia halusin kuitenkin enemmän nähdä kuin linnoja, vaikka sitten vain bussista kuvattuna!

Glencoen maisemat olivat mikäli mahdollista vieläkin kauniimpia kuin muualla. Sielläpäin kuulemma on paljon hyviä vaellusreittejä, ja moni tekee useamman päivän pyhiinvaellusretken siellä. Näimme useita patikoijia. Olisi kivaa joskus elämässä mennä sinne vaeltelemaan!


Glencoe on ikävän historiallisen massamurhan tapahtumapaikka. McDonaldin klaani tapettiin lähes jokaiseen mieheen, naiseen ja lapseen vuonna 1692 Campbellin joukkojen toimesta. Vielä nykyäänkin asia on paikallisille arka eikä hotellista kuulemma kannata varata huonetta ainakaan Campbellin nimellä...


Saimme tarkat moneen kertaan kerratut ohjeet seuraavaan pysähdykseen, sillä vaihtoehtoja oli kolme ja meiltä vaadittiin hieman omatoimisuutta. Sai mennä Loch Nessin rantahotellille syömään, risteilemään Loch Nessille tai kiertelemään Urquhartin linnalle, josta sama risteilylautta hakisi bussille. Kunhan muistaa olla paikalla oikeaan aikaan!

Me halusimme tietysti nähdä sekä komean keskiaikaisen linnan, että päästä Loch Ness -risteilylle! Kuski siis heitti meidät sinne monen muun matkalaisen kanssa ja meni sitten itse huilimaan hotellille.




Linnalla on pitkä historia takanaan, ja se on ollut aikoinaan hyvin vaikutusvaltainen paikka. Kerrotaan, että nimenomaan täältä on tehty myös eniten näköhavaintoja järven hirviöstä Nessiestä...



Tiedä sitten onko hirviö olemassa syvyyksissä vai ei, mutta ei se varmasti mahdotonta ole. Loch Nessin syvyys on peräti 230 metriä. Vähän jänskätti ajatella mitä salaperäistä lautan alla mahtaa olla, kun viimein risteilimme järvellä. Yleensä en tälläisistä risteilyistä niin perusta, mutta tämä jäi jotenkin mieleen. Ehkä tarunomasuutensa vuoksi, ja maisematkin olivat niin kauniit. Unohtamatta upean lämmintä säätä!


Risteilyn jälkeen oma skottikuskimme oli vastassa ja johdatti meidät takaisin bussiin. Alkoi pitkä -mutta kiitos kuljettajan -ei pitkästyttävä paluumatka takaisin Edinburghiin. 

Aikamoinen showmies viihdytti meitä jälleen tositarinoilla, äänitteillä, musiikilla ja innostuipa hän välillä itsekin laulamaan. Loppumatkasta hän soitti meille "isoisämusiikkia", eli oman nuoruutensa musiikkia kuulemma rangaistukseksi siitä, ettemme uskoneet tarpeeksi Loch Nessin hirviöön...


Nyt saa ihana Skotlanti jäädä muistoihin, toivottavasti pääsemme vielä sinne joskus uudelleen. Ainakin minä haluan palata. Paljon jäi vielä tutkittavaa!

Muut Skotlanti -postaukset löytyvät täältä:

***

Seuraavalla kerralla kirjoittelenkin todennäköisesti itsenäisestä Kataloniasta...julistus luettiin tänään. Jännittävää, me pääsemme katsomaan tilannetta vihdoin paikan päälle! 





tiistai 24. lokakuuta 2017

Vahtikoiran tärkeät tehtävät


Ensimmäiseksi aamulla Sirin mennessä ulos pihamaalle se tarkistaa, ettei kukaan ole menossa ohi liian läheltä sen puutarhaa.

Kun tilanne on rauhalliseksi todettu, se käy tarkistamassa pusikot ja pensaat: onko vieraita hajuja? Onko jänis käynyt yöllä tihutöissä?




Koko ajan tarkistusta tehdessään se on valppaana ja vilkuilee tielle. Kun se näkee jonkun tiellä, se ampaisee samantien sanomaan tälle suorat sanat. Ihmisille riittää pikku haukut, mutta auta armias jos ohi kehtaa mennä joku koira -sitten räyhätään ja kunnolla!


Lämpimimmillä keleillä Siri jatkaa vahtimista lähellä porttia pitkään. Väliaikainen portti alkaa olla vähän heikossa hapessa, mutta suunnitelmissa on rakentaa ensi kesänä näppärä tukeva metalliportti.


Hrr, lokakuun kelit eivät innosta pikku chihua kovin pitkään ulkoiluun. Etenkään jos vahdittavaa ei liiku paljon.


...Soffan päällä lämpimässä kyylääminen vahtiminen sensijaan on mukavampaa ja intoa riittää taas!





perjantai 20. lokakuuta 2017

Teetä kiitos!


Niinkuin ei aurinkoisena päivänä järkevämpää tekemistä olisi, päätin esitellä teille osan teevarastostani. Olen innokas teenjuoja eikä kahvi ole maistunut minulle koskaan. Itse asiassa olen aina vaan enemmän alkanut hifistellä teenjuonnin kanssa. On kivaa kun jo useampi vieras on sanonut, että juo meillä mielellään teetä, koska se on niin hyvää.

Kieltämättä haudutettu tee on parasta, mutta joskus teepusseissakin on ihan kelpoja teelaatuja, ja yleensä minulta löytyy ainakin yksi laatikollinen myös teepusseja, kuten nyt rooibosteetä. 

Lähes aina kuitenkin haudutan teetä, 3-4 kertaa päivässä. Pidän ihan perus vihreästä, mustasta tai valkoisesta teestä, mutta myös maustetuista teelajeista. Kovin mauttomista en pidä, enkä liian mausteisista tai hedelmäisistä / marjaisista (karhunvatukka yök) teemauista.


Vaan kyllä sitä löytyy paljon paljon ihania teelaatuja! Tuo Laihduttajan Paras Ystävä -tee on ollut pitkään yksi suosikeista, ja se on parhaimmillaan pitkään haudutettuna. Uusi lemppari on myös Lapin Lemmenjuoma ja Kissanpäivät -tee.

Barcelonassa on ihana teekauppa Tea Shop, josta käyn ostamassa teeni siellä. Näitä ihania pikku teerasioita peltilaatikossa on tullut ostettua jo useita (tuotua Suomeenkin), mutta ikävä kyllä hinta kallistuu koko ajan, nyt saa jo tarkkaan harkita raaskiiko ostaa. Tosin nämä paikalliset teet ovat hyvin laadukkaita ja siksi riittoisia. Antavat aina näytepussejakin mukaan, on kivaa maistella uusia makuja.


Tuo näppärä teräskauhakin on sieltä. Ostin ensin Barcelonaan, ja tykkäsin niin sen käytöstä että toin tänne Suomikotiin oman. Sillä on kätevä mitata ja kaivaa kapeasta pussista teepuruja.

Pidän myös paljon mate-teestä. Se on hyvin virkistävää, koska siinä on reilusti kofeiinia. Matetee onkin kotoisin eteläisestä Amerikasta. Suomestakin sitä saa, esim. tuota Mansikka-Granaattiomenaa ja myös sellaisella nimellä kuin Kuuma Tanssi. Molemmat hyviä. 

Tujumpaa kamaa minulla onkin sitten tuossa purkissa. Se on kotoisin Argentiinasta ja ostin sen täkäläiseltä mukavalta kreikkalaiselta kauppiaalta.


Latinalaisessa Amerikassahan mateteetä juodaan suodatinpillillä, jonka ostin myös kreikkalaiselta mieheltä testiin. Oikeaoppisesti teelehtipurua laitetaan kuppiin puolet, ja sitten täytetään kuppi kuumalla, ei kiehuvalla vedellä. Pillillä imien teestä suodattuu hienot puruset. Kun vesi loppuu, sinne voi lisätä uutta kuumaa vettä.

Itse en ihan niin vahvasta matesta pidä, mutta aika voimakkaaksi kyllä haudutan sen. Tällä jos jollain herää hyvin! Silti siinä ei ole kofeiinia niin paljon kuin kahvissa ja se on pehmeämpää ja terveellisempää.


Toinen, mutta silti täysin erilainen raikas vihreä tee jota nautin mielelläni on japanilainen matchatee. Se on erittäin hienoksi jauhettua kirkkaan vihreää teetä. Matcha on korkealaatuista ja se kerätään ja jauhetaan vain kaikkein parhaimmista teenlehdistä, siksi sen hintakin on korkeampi kuin muissa teelajeissa.

Suomesta olen ostanut perusluomumatchaa, mutta Barcelonan teekaupasta löysin myös tuota mangonmakuista matchaa. Se on yllättävän hyvää.


Melko riittoisaa se on matchakin. Sitä riittää hyppysellinen kuppiin, jonne lisätään lämmintä, ei kiehuvaa vettä. Myös esim. mantelimaito sopii hyvin jolloin siitä tulee matchalatte. Matcha käy itse asiassa myös smoothiinkin.

Tähän olisi olemassa oma bambuvispiläkin, mutta en ole sitä raaskinut ostaa vaan käytän tätä metallista minivispilää, sillä saa ihan hyvin tarvittavan pikku vaahdon aikaan. Matcha on ihanan rauhoittavaa ja koukuttavaa teetä. Jo sitä valmistaessa tulee sellainen mielihyvän tunne, ikäänkuin olisi oma pikku teeseremonia kotona.


Jokaiselle teelle on oma suositushaudutuslämpötilansa (onko tuo yhdyssanahirviö...?), mutta olen tavallaan oppinut tunnistamaan milloin sammuttaa vedenkeitin. Niin perfektionistiksi en sentään ryhdy että lähtisin mittailemaan veden lämpötilaa. Kun ostaa uutta teetä, äkkiä oppii tuntemaan suurinpiirtein miten kuumaa veden pitää olla ja kuinka kauan hauduttaa.


Yleensä haudutan teetä 2-5 minuuttia, sitten otan siivilän pois ettei tee tule kitkeräksi. 


Ja eikun nauttimaan! Tänään tarkeni vielä kivasti kotiterassilla auringon paistaessa. Ja ainiin...maitohan ei tietenkään teehen kuulu...!


Juotko sinä teetä vai kahvia? Onko sinulla jokin oma suosikkiteesi? Ihanaa viikonloppua!


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...