perjantai 18. elokuuta 2017

Maailma tosiaan on muuttumassa


Onneksi ehdin käydä vielä Orimattilan Villa Roosan entisellä huopatossutehtaalla nykytaiteen näyttelyssä. Nimittäin tänä kesänä oli viimeinen kerta. Pitkän historian aikana siellä on pidetty kaiken kaikkiaan 24 kesänäyttelyä, aika monessa olen ehtynyt käydäkin. Pidän kovasti vanhan rakennuksen ilmapiiristä ja tunnelmasta. Ei sinne ole pitkä matkakaan, tällä kertaa olin kahdestaan Sirin kanssa liikkeellä.



"Maailma on toinen" -näyttelyn teemana oli muutos, ajan kuluminen ja yllättävät tapahtumat. (postauksen tekstiä täydennetty näyttelyesitteen tiedoilla)

Näyttelyssä oli esillä monipuolisesti eri taidemuotoja, esim. myös kirjallisuuden edustaja Olli Jalonen postikorttinovellillaan, joka kertoi hauskaa jatkotarinaa.


Alakerrassa suuressa salissa oli Jouko Korkeasaaren iso installaatio, joka kertoi hetkestä, kun kontrolli pettää ja ihmiset joutuvat oudon hurmion valtaan.



Yläkertaan mennessä näin taustalla Hanna Oinosen kivan teoksen. Hän sanoo:

  "Tutut paikat ovat minulle museoita. Kulkeminen niissä on kuin kulkisi jonkun kauan sitten kuvatun elokuvan kulisseissa. Ja kun räpäyttää silmiään, vuodenaika on jo vaihtunut"





Alempana Heli Ryhäsen teoksessa taas tarkastellaan vanhaa pariskuntaa. He elävät ikään kuin symbioosissa keskenään. 

Taustalla näkyy eräs Santeri Tuorin komeista valokuvateoksista. Niissä oli paljon kerroksellisia yksityiskohtia ja ne vievät katsojan ajan käsitteen äärelle.


Henna Julan värikkäissä töissä oli luonto vahvasti läsnä. Kaikki on jatkuvasti joko kukoistuksen tai lahoamisen kierteessä.


Paula Ollikaisen maalauksista pidin jotenkin erityisesti, ne toivat arkipäivän kivan lähelle. Maalausten lähtökohtina ovat olleet vieraslajit, ihmisten liikkuminen ja ihmisten paikasta toiseen siirtämät kasvilajit.


Ullakolla pyöri video, jossa oli auto ensin hyvässä kunnossa, sitten se alkoi rapistua ja hajota...kunnes lopulta jäi jäljelle vain kasa murusia ja hiekkaa. Sitten tuli talo ja asuntovaunu joille kävi samoin. Mediataiteilija Jukka Silokunnaksen teokset kertovat ajasta ja paikasta sekä niiden ympärillä tapahtuvasta liikkeestä. Videot olivat aika hypnoottisia.



Salla Vapaavuoren "80 vuoden koulumatka" oli tilataideteos, jossa oli erilaisia pulpetteja eri aikakausilta ja niiden päällä lyhyitä tarinoita entisten oppilaiden kertomina. Hieno idea!



Tämä pulpettimalli näytti omaan silmään tutuimmalta:


Takaisin alakertaan tultaessa näyttely olikin jo kierretty mutta piipahdimme vielä putiikin puolella tutkimassa olisiko siellä mitään uutta ja mielenkiintoista.



Ikkunalla oli näitä ihania keramiikkatätejä. Oi sellaisen olisin mielelläni ottanut kotiini jos lompakko olisi antanut myöten! 






Harkitsin menisinkö vielä teelle ja kakkuselle tähän söpöön kahvilaan, mutta ajattelin pikkuhiljaa lähteä kiertelemään Villa Roosan lähellä olevaa kaunista pikku tietä.

Suunnittelin kuvailevani tien vanhoja puutaloja, mutta kuinkas kävikään. Rankkasade yllätti meidät. Olisi vaan pitänyt mennä sinne kahvilaan! En löytänyt mistään suojaa, joten olimme Sirin kanssa hetkessä ihan läpimärkiä. Onneksi ei ollut kylmä ja mies haki meidät kohta autolla sovitusta paikasta.


Rauhaa ja rakkautta viikonloppuunne!


torstai 17. elokuuta 2017

Rauhallista menoa Keltaisella tuvalla -mutta ei Barcelonassa



Mehiläiset pitävät kovasti näistä aurinkonauhuksista. Minä ja kamerani emme vain meinaa pysyä niiden perässä -ainakaan käsivaralta.

Tällä hetkellä Keltaisen tuvan etupiha kukkiikin tosi komeasti. Vielä löytyy tiikerinliljaa, päivänliljaa, samettiruusuja, lupiineja (takana piilossa) jne. En edes muista kaikkien nimiä. 


 Pesin maalipensseleitä ja purkkiin tuli kiva maitomainen neste, joten ajattelin heittää sinne pari kukkaa. Tuli hauska efekti:




Hurjia kuuluu tällä hetkellä tätä kirjoittaessani Barcelonasta. Keskustaan on tehty terrori-isku, väkijoukkoon ajettu pakettiautolla Las Ramblasilla ja on otettu panttivankeja jossain ravintolassa...kuolleita ainakin 13 ja loukkaantuneita kolmisenkymmentä...seuraamme tilannetta uutisista ja nettilehdistä.

Juuri tapahtumien alkaessa keskustan kämppäämme meni ystäväpariskuntamme lomailemaan. Oli kuulemma hurjaa kun metrossa kuulutettiin, että läheinen metroasema on suljettu terrori-iskun takia. Kadut ovat tyhjät, poliisit tarkistavat jokaisen ja käskevät pysymään sisätiloissa. Helikoptereita pörrää ilmatilassa. Onneksi vieraamme pääsivät kämpille turvaan, toivotaan että tilanne rauhoittuu pian.

Linked to: Kukkailottelua




sunnuntai 13. elokuuta 2017

Onko Kaupungintalolla kummituksia?


Tällä viikolla oli opastettu kierros Lahden kaupungintalolla. Viime vuonna kävin kuvailemassa taloa pelkästään ulkopuolelta (juttu täällä), joten nyt olin iloinen tästä tilaisuudesta päästä tutustumaan kauniin rakennuksen sisätiloihin ja kuunnella samalla oppaan seikkaperäistä kertomusta sen historiasta.

Rakennushan on Eliel Saarisen suunnittelema ja se valmistui 1912. Kaupungintalo valmistui kaupungin hallinnon, palolaitoksen, poliisilaitoksen ja kaupunginvankilan toimitiloiksi.

Alunperin tähän etujulkisivulle piti tulla kauniit patsaat seinäsyvennyksiin ja rappujen viereen kukka-asetelmien kohdalle leijona-sfinksipatsaat, mutta rahat loppuivat kesken.


Ihme että rahat silti riittivät aika loisteliaan rakennuksen rakentamiseen ja koristeluun. Kultakoristeissa ja pikkutarkoissa maalauksellisissa yksityiskohdissa ei nimittäin ole säästetty.



Upeat kattokoristelut sisääntuloportissa.

Rakennuksen sisääntuloaula ei pettänyt; se oli hengästyttävän kaunis. Samanlaiset kaupunginkanslian kaariovet sekä oikealla, että vasemmalla puolella veivät erilaisiin toimistotiloihin. Tähän asti pääsee ihastelemaan rakennusta ilman opastakin, ilmoittautuu vain vasemmalle vahtimestarille. Täältä löytyy edelleen mm. poliisien ilmoitustaulu, josta voi löytää vaikka kadonneen polkupyöränsä.



Edestäpäin näkyi huikea rappukäytävä josta pääsi kellarikerrokseen sekä ullakkokerrokseen.




Etenimme seuraavaan kerrokseen, jonka käytävältä löytyi suuri maalaus (harmi kyllä taiteilija meni ohi). Siitä saattoi löytää Lahden rakennuksia ja työmiehiä rakentamassa kaupungintaloa.




Käytävältä pääsi kaupungin valtuustosaliin, joka oli aika valtavan kokoinen. Seinillä oli maalauksia entisistä kaupunginjohtajista. Pöydät ja tuolit olivat massiivitammea. Osa tuoleista, -ne hieman koristeellisimmat, olivat alkuperäisiä.

Oppaamme kertoi, että kaupungintalo kärsi 1939 -luvun pommituksessa ja osa virastoista ja poliisilaitos siirrettiin muualle.




Seuraava sali, johon menimme, oli kaupungin hallituksen kokoontumishuone. Se oli jo sisustukseltaan hillitympi ja modernimman näköinen.


Taas meidät vietiin seuraavaan saliin, jonkinlainen kokous- ja kahvitteluhuone sekin. Sieltä löytyi mm. koristeena tämä upea suuri Birger Kaipiaisen keramiikkavati:


Seinällä oli Olavi Kajalan muotokuva. Hän oli Lahden kaupunginjohtajana vuosina 1942-1967 ja kuulemma aika värikäs ja innovatiivinen persoona. Hänen ansiostaan Lahteen mm. alettiin rakentaa liikenneympyröitä.


Kierroksemme jatkui käytävää eteenpäin, ja tästä lähtien rakennus olikin hieman uudempi. Nimittäin 1934-35 kaupungintalo laajeni kaupunginarkkitehti Kaarlo Könösen suunnitteleman eteläsiiven verran. Ulkopuolelta eroa ei huomaa, mutta sisäpuolella tässä siivessä oli yksinkertaisempia toimistohuoneita, ei mitään hienoja seinämaalauksia. Kauniita lamppuja kyllä, sekä arvokkaita tauluja seinillä.


Rakennuksesta löytyy myös ns. Paasikiven huone. Siellä oli valokuvia Paasikivestä sekä muotokuva seinällä. Hänhän eli lapsuutensa ja nuoruutensa Lahden kauppalassa ja myöhemmin vaikutti suuresti Lahden koulujen kehittämiseen.


Kaupungintalon torniin ei ikävä kyllä saanut mennä. Ullakolla näimme vielä huoneen, josta vuonna 1981 alkanut tulipalo ilmeisesti sai alkunsa ja tuhosi koko ullakkokerroksen ja sammutustöiden vuoksi alakerroksiin tuli vesivahinkoja. Palon seurauksena rakennus peruskorjattiin vuoteen -85 mennessä.

Entäs sitten vastaus otsikon kysymykseen -onko kaupungintalolla kummituksia? Ei kuulemma ole raportoitu kenenkään kuolleen siellä rakennustöissä eikä sotien aikana. Kellarissa pidettiin aikoinaan vankeja tyrmässä, ja nykyäänkin sieltä löytyy vielä Tyrmä -niminen lounasravintola. Täällä kaupungintalon työntekijät käyvät lounastamassa ja on se avoin myös yleisöllekin.


Opas näytti että sellien kauniit ovet ovat vielä tallella lukkoineen (vaikkakin normaalisti auki) ja ovien takaa löytyy ruokailijoille persoonallisia yksityislooseja.



Kuulemma joku vanki on päässyt karkaamaan joskus tuollaisesta kapeasta ikkunasta. Tosi viehättävä paikka olisi käydä joskus syömässä!

Oletko sinä käynyt tänä kesänä uusissa mielenkiintoisissa paikoissa tutustumassa?


keskiviikko 9. elokuuta 2017

Elokuun juhlija



Siri Sirpukkamme, karvainen pikku iltatähtösemme täyttää tänään jo huikeat 2 vuotta! Harmi vain sillä on par`aikaa juoksut menossa, joten suunniteltuja chihusynttäreitä (kuten viime vuonna) täytyy siirtää muutamalla viikolla. 

Siriltä jäi myös eilinen valtakunnallinen Chihujen yhteislenkki väliin samasta syystä. No, ehkä ensi vuonna paremmalla onnella!

Nyt lenkille Sirin kanssa, aurinkoista loppuviikkoa!




LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...