maanantai 8. toukokuuta 2017

Chihuahuan kanssa


Minulta on kyselty pariinkin otteeseen postausta chihuahuasta, sen kasvatuksesta sekä miten sen kanssa matkustelu sujuu. Siispä ajattelin yhdistää nämä kaksi aihetta, joten varautukaa söpöihin chihukuviin! 

Meidän Sirimme on jo vuoden ja 8kk. Se tuli meille noin 12-viikkoisena, mikä oli hyvä ikä myöhemmin ajatellen. Se oli oppinut paljon asioita emoltaan eikä paljoakaan kaivannut sitä tullessaan meille. Miten sitten koulutimme oman pikku chihuahuamme? 

Monet blogia pidempään lukeneet tietävät että minulla on ollut aina kissoja, joten Siri on ensimmäinen oma koira. Luin monia koirankasvatusoppaita ennen pennun tuloa, mutta nyt jälkikäteen voin sanoa että pääosin tässä on kyllä ihan maalaisjärjellä pärjätty koiran kanssa.

Reppanalla vähän iso villapaita...

Siri oli oppinut kuulemma sisäsiistiksi jo kasvattajan luona mutta kyllähän uudessa kodissa ja pakkasten tultua vielä takapakkiakin tuli. Pitkiä lenkkejä en aluksi tehnyt pienen kanssa, ennemmin vähän totuttelin sitä kaulapantaan kotipihassa. Mutta vasta kun sillä oli kaveri Luis tai Tito mukana hihnalenkillä, se alkoi saada jutun juonesta kiinni. Eli toiset koirakamut opettivat sitä paljon.

Sisällä huomasin että sisäsiisteyden opettelussa kannattaa ottaa kaikki matot pois, paitsi kylppäriin laitoin sille oman pikku karvamaton jonka se heti osasi omia pissimatoksi. Minulla oli toinen samanlainen joten aina oli toinen pesussa. Aina kun pikku-Siri pissi omalle matolle (tai tietysti ulos), sitä kehuttiin, jos taas muualle, ei sanottu mitään.

Se ei halunnut kakkia hienolle karvamatolleen, vaan eteisen rappusten alle. Laitoin siis sinne sanomalehtiä suojaksi. Sama kehumisjuttu tässäkin.

Tottakai ulkona käytiin parin tunnin välein aina heti herättyä tai ruokailun jälkeen ja siellä pikkuinen sai oikein naminkin pissistä tai kakista!


Ei mennyt kauaa kun Siri oppi tekemään kaikki tarpeet ulos. Mutta vahinkoja sattui toisinaan esim. kyläillessä (liian houkuttelevia karvamattoja...) 

Talvella pakkasten ollessa kovimmillaan huomasin että Siri jähmettyy ulkona samantien vaikka olisikin vaatetta päällä. Päätin etten halua kiusata sitä ja silloin se sai olla sisällä koko päivän. 

Minusta Suomen talvi ei vain sovi näille lämpöä rakastaville meksikaaneille!


Siri on oppinut alusta alkaen syömään kotiruokaa, eli puhdasta lihaa pääasiallisena ravintonaan. Teenkin sille aina pakastimeen valmiiksi nyssyköitä, joita on helppo sulattaa. Raakaa jauhelihaa/ pyöryköitä (kaurahiutaleita, jauhelihaa, kananmunaa) tai sitten keitettyä kalkkunaa tms. Toisinaan kalaakin. Mukaan vaihtelun vuoksi hieman riisiä tai makaronia, tai paistettua kananmunaa. Varsinaisia "nappuloita" Siri ei kovin mielellään syö ja olenkin sitä mieltä että oikea ruoka onkin parempi vaihtoehto, eihän itsekään pelkkiä eineksiä haluaisi syödä!




Opetimme Sirin alusta alkaen kulkemaan autossa pikku kassissaan. Sidomme kassin hihnasta turvavöihin, joten se on siellä paremmassa turvassa. Itse asiassa se on oppinut kassiin niin, että juoksee sinne innoissaan aina kun otamme sen esille. Useimmitenhan se pääseekin kassissa mukana kivaan paikkaan ja se on jäänyt sille mieleen. Ja omassa "pesässä" se saa autossa paremmin nukuttuakin pidemmillä matkoilla.

Itse asiassa otimme jo hyvissä ajoin selvää millainen kassin tulee olla koska tiesimme että Siri tulee lentämään paljon Suomen ja Espanjan välillä. Se siis matkustaa niin autossa kuin lentokoneessa samassa tutussa kassissa. Chihuahuahan on siitä näppärä koira, että se on niin pieni että sen voi ottaa lentokoneessa matkustamoon mukaan.


Lentoyhtiöiden sivuilla on annettu ohjeiksi käyttää pehmeää kassia, sillä se sijoitetaan matkustamossa edessä olevan istuimen alle. Varattaessa matkaa täytyy muistaa sen mitat ja paljonko koiran ja kassin yhteenlaskettu paino on, sillä se ei saa ylittää 8 kg.

Siri on lentänyt nyt yhteensä 4 kertaa, ja jokaisella kerralla on lento mennyt hyvin. Yleensä se nukkuu kopassaan, toisinaan ihmettelee. Onhan se joskus vähän vikissytkin ja halunnut syliin, mutta lentoemännät ovat ehdottomia siinä, ettei lemmikkiä saa ottaa syliin lennon aikana. Minulla on jemmattuna aina kassin sivutaskuun rauhoittavaa suihketta, sen sanotaan vaikuttavan heti ja suihkutan sitä aina lennolla Sirin kassiin ihan varmuuden vuoksi.

(Vanha kuva lentokoneen siivestä )

Olemme lentäneet Sirin kanssa vain Finnairilla koska muut eivät ota koiria matkustamoon.  Espanjalainen lentoyhtiö Vueling ottaisi, mutta se ei lennä Suomen ja Espanjan väliä talviaikaan.

Lento kannattaa varata hyvissä ajoin asiakaspalvelun kautta, koska henkilökunta tarkistaa ensin onko haluamallesi lennolle tulossa muita lemmikkejä. Niitä saa olla enintään kolme samassa koneessa. Ja jos koneeseen on varannut paikan esim. joku eläimille hyvin allerginen hänen vuokseen juuri tuolle lennolle ei pääse. Tämänkin takia siis täytyy olla aikaisin liikkeellä lentojen kanssa, sillä kumpi ensin ehtii lennon varaamaan, pääsee sinne. Vähän enemmän vaivaa kuin omien lentojen varaaminen, mutta loppupelissä pikkukoiran mukaanottaminen on tosi helppoa.

Lento maksaa koiralta 40 euroa suunta ja sen voi maksaa etukäteen tai vasta kentällä. Koiralla täytyy olla lemmikkipassi, siru ja tavalliset rokotukset kunnossa. Kohdemaan mukaan tietysti täytyy tarkistaa tarvitseeko muuta, mutta ainakin Espanjaan riittää normaalit rokotukset, tosin sikäläinen eläinlääkäri suosittelee vuosittaista tehostusta ja punkkitippoja niskaan kuukausittain.

Lähtiessä kotimaahan 1-5 päivää ennen paluulentoa täytyy paikalliselta eläinlääkäriltä hakea ekinokokkilääkitys ja leima siitä lemmikin passiin, se tarkistetaan kentällä. (Lääkkeen hakemiseen ei tarvitse varata erikseen aikaa tms, vaan vastaanottovirkailija antaa lääkkeen ja leiman, ja hakee lääkäriltä tarvittavan allekirjoituksen, näin ei tarvitse maksaa kuin lääkkeestä, tosi halpaa!)


Mitä sitten koiran kanssa voi tehdä matkalla? Kaupungin ääniin ja hajuihin tottuminen vie aikansa ja voikin olla hyvä ettei ihan ruuhkaisimmilla kaduilla liiku, ainakaan ensimmäisinä päivinä. Espanjassa koiran saa ottaa moniin ravintoloihin ja baareihin mukaan, etenkin ulkoterassille, joten koiran kanssa on kiva huilahtaa lomailun aikana.

Talviaikaan koiran saa viedä rannalle, ja sehän tykkää siitä kovasti. Myös vaelluksilla chihuahua jaksaa hyvin olla mukana, meidänkin Siri kipittelee hyvin 10-15 kilometriä, vain pahimmat ylämäet ja pusikot se saa matkustaa sylissä.



Espanjassa koirakulttuuri on erilaista kuin Suomessa. Meininki on rentoa ja ihmiset iloisia ja ystävällisiä. Monet ulkoiluttavat koiriaan ilman hihnaa, ne ovat tottelevaisia ja pysyvät hyvin isännän matkassa. Koiria on paljon ja usein ne haluavat tervehtiä keskenään ohimennessään. (Suomessa Siri onkin ihmeissään kun täällä ei välttämättä edes näe muita koiria joka lenkillä!) 

Asiaa riittäisi aiheesta vielä vaikka kuinka, mutta tässä ehkä tärkeimmät. Aurinkoista uutta viikkoa!

Onko sinulla kokemusta koirien tai muiden eläinten kanssa matkustamisesta?


10 kommenttia:

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Suloinen Siri♥♥
Meillä Niilon sisäsiistiksi opettaminen kävi helposti, kun mies oli kotona "vahtimassa"..:)
Ensimmäisen kerran jäi yksin, kun mies meni pelamaamaan ja kotiin tullessaan tutki kaikki paikat, eikä pisuja eikä suurempia hätiä löytynyt mistään.
Hän alkoi kehumaan Niiloa, että jo olit reipas poika. Niilo meni verhon taakse ja kun mies katsoi sinne, niin siellähän olikin kakat..:D
Niilo näytti, että sai hän jotakin sentään aikaiseksi..)

Tuija kirjoitti...

Ihana chihunen! Mulla meni oman kanssa melkein kaksi vuotta ennen kuin oppi täysin sisäsiistiksi ja vieläkin välillä osoittaa mieltää pissimällä sisälle, onneksi kuitenkin tosi harvoin.. :D

Anonyymi kirjoitti...

Mistä löysitte tuon matkakassin? Onko se juuri niin iso kuin koneessa penkin alle mahtuu?
T. Ansku

Menninkäinen kirjoitti...

Ihania kuvia Siristä! Onko se jo melkein 2 vee... Huh, kuinka aika rientää!

Meidän apinat on aina (ne muutamat kerrat) matkanneet lentokoneessa ruumassa. Keskenään sukua olevat saa matkustaa samassa boksissa ja lennot on menneet aina hyvin. Ell:ltä on haettu ennen matkaa "viskipaukku" (kuten eräs ell sen nimesi) :D Eli rauhoittava tabletti, joka ei nukuta koiria lennon ajaksi vaan saattaa ne pieneen "humalaan". Myös tuota rauhoittavaa suihketta on käytetty.

Samassa boksissa ne matkusteli ennen tätä kevättä autossakin, kunnes hankimme niille turvavyöhön välikappaleen, jolla ne saa valjaistaan kiinni turvavöihin ja näin iso kuljetusboksi jäi pois viemästä tilaa takapenkillä. Karvamatkustajatkin oli tyytyväisiä, kun näki paremmin ikkunoista maisemia!

Matkatar kirjoitti...

Hannele Ruusukummusta: Hih, koirat ovat aika vekkuleita ;)

Tuija: Kiitti! Siri on muuten täysin sisäsiisti mutta jos sillä on yöllä maha kipeä, se saattaa käydä kakilla vessassa. Tai joskus se mokoma voi merkata poikakoiran jälkeen kylässä johonkin matolle tm, mutta sitä tapahtuu onneksi harvoin.

Ansku: Joo kassi on oikean mittainen ja mahtuu hyvin koneessa penkin alle. Ostimme sen käytettynä, joten en tiedä mistä se on hankittu. Eiköhän niitä löydy eläintarvikeliikkeistä tai netistä.

Menninkäinen: Juu meillä on jo iso tyttö :D Kiva kun teidän koirulit pärjäävät hyvin ruumaboksissa! Ovat varmaan myös tottuneita reissaamiseen :D

Satu V/SatunNaiselämää kirjoitti...

Söppis <3. Hyvä postaus...juurikin näin.

http://tuijankortteilua.blogspot.com kirjoitti...

Ihana koira, pieni mutta suloinen.
Meidän Rufus on toi-villakoira, se on syntynyt Espanjassa.
jotenka se on kerran matkustanut tänne Suomeen ja meille tuli autolla.
Kiva lukea sinun postaustasi ja oli mielenkiintoinen.

Jael kirjoitti...

Ihana Siri:) Bambi oppi sisäsiistiksi tosi nopeasti,eikä tee sisälle vaikka olisi kauemminkin yksin kotona. Bambissa on myös hieman chihua,vaikka suurin osa Bambin perimästä tulee kääpiöpinsseriltä. En ole vielä matkustanut Bambin kanssa ulkomaille;hänellä on kyllä koneeseen sopiva kassi ja saa nähdä pääseekö Bambi koskaan matkoille,mutta oli mielenkiintoista lukea tästä miten matkustitte Sirin kanssa:)

Harakka kirjoitti...

Ihku ihana Siri, joka osaa matkustaa hienosti ja myös käyttäytyä kivasti.
Meillä on Tico, joka on myös aika kiltti, mutta myös osaa olla ärripurri, jos on sillä päällä!
Mutta osaa matkustaa pitkiäkin matkoja autossa, omassa kopassaan ja on siellä todella kiltisti.
Tico on jo kohta 5v.
Tykkää kaikista tutuista ihmisistä, mutta on epävarma vieraisiin ihmisiin ensin.
Tutustuu kuitenkin mielellään kaikkiin.
Lapsiinkin jopa, vaikkei ole pennusta heihin tottunutkaan, mutta nyt, kun meillä on pikkuinen Venla, niin tulee suht hyvin toimeen hänen kanssaan.
Vähän joudutaan venlaa kieltämään, ettei mene aina koskemaan koiruliin, varsinkaan silloin, kun nukkuu!
Mutta tulin toivottelemaan hyvää Äitienpäivää sulle sinne!

Matkatar kirjoitti...

Satu V: Kiitti!

Tuijankortteilua: Kiitos!

Jael: Kiitos! Oi, en tiennytkään että koirassasi on myös chihua. Paljonko se painaa?

Harakka: Kiitos! Kyllä minä tulen taas blogiisi kurkkimaan Ticojuttuja ja kuvia :D

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...