sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Kiitollisuudenaiheita viikon joka päivälle


Kiitollisen elämänasenteen on todettu lisäävän hyvinvointia, siksi on hyvä ajoittain pysähtyä miettimään omaa elämäänsä. Kiitollinen ihminen näkee mitä hän on saanut elämältään ja muilta ihmisiltä ja osaa antaa sille arvoa.

Monet ovat jo pitäneet kiitollisuuspäiväkirjaa tai muuten kirjanneet ylös kiitollisuudenaiheita elämässään. Minä päätin nyt kirjata tähän suurimpia aiheita viikon ajalta. Bongasinkin idean tähän Jaelin Appelsiinipuun alla -blogista.

Maanantaina kävin hammaslääkärissä. Minua on vihlonut jo pari viikkoa yksi hammas ja pelkäsin jo paikan irronneen tai jotain pahempaa. Vaan eipä ollutkaan mitään ihmeempää, hammaslääkäri kehui kuinka hyvinhoidetut ja siistit hampaat minulla on. Tosi kiva kuulla! Olen kiitollinen etten ole tarvinnut koskaan juurihoitoja tai mitään kivuliaita juttuja. Edes viisaudenhampaita ei ole minulle tullut.

Nooran ihana pikku chihuahua Tito kävi myös tänään hammaslääkärissä. Sillä ei ikävä kyllä ollut yhtä hyvä tuuri kuin minulla. Se vietiin ensin röntgeniin ja huomattiin, että kolmessa hampaassa juuret ovat katkenneet. Yksi operoitiin nyt pois ja loput kaksi puolen vuoden sisällä. Todella ikävää että Titolla on ollut niin huono tuuri hampaiden kanssa. Kiitollinen voin siis olla myös, että meidän Sirillä on terveet hampaat. Vielä ainakaan sillä ei ole ollut mitään terveysongelmia ja toivotaan että niin pysyykin.

Pikku Tito

Tiistaina jatkoin parin päivän lepotauon jälkeen treeniohjelmaani. Lähdimme nuorimman tyttäreni Erikan kanssa elokuun alussa Tikiksen puolen vuoden treeniohjelmaan mukaan ja olen hyvin jaksanut ja ollut motivoitunut viikko viikolta. Eli olen tosi kiitollinen että kehoni jaksaa ja pystyy treenaamaan, ja huomaan kehittyväni koko ajan. Ei ole aina niin itsestäänselvää että pystyy harrastamaan liikuntaa, nostelemaan painoja yms, etenkään näin keski-ikäisenä. Aika monella tuntuu olevan jotain vaivaa.



Keskiviikkona oli jälleen hieman lämpimämpää ja innostuin taas puutarhahommista. Istutin Lidlistä löytämiäni euron hyasintti -sipuleita ruukkuun testiksi -lähtenevätkö keväällä itämään? Leikkasin myös nurmikkoa ja keräilin tippuneita omenoita. Parhaista ompuista laitoin mehua tulemaan. Oi olen niin kiitollinen meidän ihanasta puutarhasta ja omenista!




Torstaina vietin aikaa Karisman ostoskeskuksessa vanhemman tyttäreni Nooran kanssa. Kiertelimme ideoimassa viikonlopun tulevia pikku juhlia -vietän nimittäin tyttärien kanssa yhteisiä syntymäpäiviä kahden viikon sisään ja päätimme tänä vuonna juhlistaa niitä yhdessä. Oli kivaa käydä Nooran kanssa syömässä ja jutella niitä näitä. Olen erityisen kiitollinen kahdesta aikuisesta tyttärestäni, joita kaipaan Barcelonassa ollessa kaikkein eniten.

Perjantai vierähti siivotessa kotia ja leipoessa. Tykkään kovasti vanhasta pikku talostamme ja kieltämättä kaipaan myös tätä aina välillä talvisin. Taitaa mieli taas jo alkaa pikkuhiljaa valmistua tulevaan talveen kun kaipaan jo valmiiksi asioita Suomesta, -toisaalta en meinaisi malttaa odottaa että olen taas siellä lämpimässä. Hassua...mutta keskitytään nyt tähän hetkeen ja ollaan kiitollisia siitä. Huomisestahan ei koskaan tiedä!


Lauantaina juhlimme siis tyttärien kanssa jo hieman etukäteen kaikkien syntymäpäiviä. (Minulla on varsinainen päivä vasta ensi keskiviikkona ja tytöillä lokakuun alussa.) Yleensä minä en välitä niin synttäreistä, mutta koska täytän pyöreitä, halusimme juhlistaa sitä vähäsen. Tytöt täyttävät yhteensä 50 (24+26) ja minä 50 eli yhdessä Suomen kanssa tässä juhlitaan sataa vuotta!

Teimme tyttöjen toiveen mukaan Kinuskikissan yksisarviskakun.  Vähän jänskätti miten se onnistuu, ei näyttänyt kovin helpolta resepti, mutta lopputuloksestahan tuli vallan mainio ja herkullinen. Minä tein etukäteen hepan korvat ja sarven sokerimassasta, Noora leipoi pohjan ja täytti sen valmiiksi ja toi meille. Erika puolestaan leipoi suklaacookiesseja. Lauantaina koristelimme kakun yhdessä.


Kakun taakse tuli meidän nimet ja iät. Pursokeruusukkeet eivät olleet kovin helppoja tehdä, mutta kyllä ne jotenkin onnistuivat. Silmät teimme lakurullasta. Heh...meidän heppamme sai myös tekarit! (kuulemma kun en ole enää mikään pikkutyttö...)


Meillä oli kaikilla yksisarvisteemaan sopivat korvat, hihii!

Olen kiitollinen, että kakku onnistui ja synttärit olivat kivat. Tämän isompia juhlia en olisi halunnutkaan.


Sunnuntai alkoi niin ihanan aurinkoisena, joten päätimme miehen kanssa heti aamusta lähteä Sirin kanssa kiertämään järveä.




Itse asiassa auringosta löytyykin viikon viimeisen päivän kiitollisuudenaihe. Aurinkoa ei ole paljoa tänä kesänä näkynyt joten niinä harvoina päivinä kun se paistaa, olo on jotenkin levollisempi ja pirteämpi, onnellisempikin. Niin, ja sunnuntaina mies on kotona joten siinä on yksi syy olla kiitollinen lisää, sillä tuntuu kivalta -myös Siristä -kun isäntä on kotona!

Nappaa tästä kiitollisuushaaste jos haluat!

Ensi viikolla olemmekin ihan muissa maisemissa, sillä matkustamme miehen kanssa unelmapaikkaani Skotlantiin! Vaikka menemme vain muutamaksi päiväksi, aiomme ottaa matkasta kaiken irti. JEE!

Ps. Instagramista (@nauranauringolle) voit seurata reissua reaaliajassa, muussa tapauksessa laittelen kuvia vasta matkan jälkeen. 


perjantai 22. syyskuuta 2017

Uusi lemppariomenapiirakkaresepti



Jo vuosia olen tehnyt suuren pellillisen omenapiirakan tai useamman näin syksyisin. Minulla on ollut hyvä vanha luottoresepti jo vuosikymmenien takaa. 

Eräänä päivänä halusin tehdä sitä taas kun odotimme vieraita. Olin unohtanut ostaa leivinpaperia, joten päätin kokeilla toista reseptiä. No, uusi resepti osoittautuikin niin hyväksi, että tuolla ohjeella on tullut leivottua sittemmin jo kolme piirakkaa! Tämä on kuin amerikkalainen apple pie ohje! Tässäpä tämä:

Omena-kardemummatorttu


Pohja:
2 munaa
1 1/2 dl sokeria
100g margariinia
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl kardemummaa

Täyte:
omenoita
2 rkl sokeria
1/2 tl kardemummaa
1/2 tl kanelia

Pinnalle:
tomusokeria



Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää sulatettu rasva ja yhdistetyt kuivat ainekset. Levitä puolet taikinasta voideltuun uunivuokaan (ø25 cm). 

Lado päälle (kuoritut) viipaloidut omenaviipaleet. Ripottele omenoille mausteet. Levitä loppu taikina päälle.


Paista 200 asteessa uunin keskitasossa noin 25 minuuttia. Siivilöi jäähtyneen tortun pinnalle tomusokeria.


Torttu näyttää aika vaatimattomalta, mutta maistuu vaniljajäätelön kanssa sitäkin herkullisemmalta. Tälläkin kertaa kävi niin, että kakku hävisi parempiin suihin ennenkuin ehdin tai muistin ottaa siitä kuvaa vielä lautasella!



Oletko tehnyt omenaherkkuja tänä syksynä? Toivotaan että säätiedotus pitäisi paikkansa ja tulisi lämmin syyssää viikonlopulle!


tiistai 19. syyskuuta 2017

Houkuttelevat ruskeat sienet


Näin eilen hyvän sienipaikan aamuisella koiranulkoilutusreitillä. Otin tänään kameran mukaan ja huomasin, että joku olikin jo ehtinyt potkia jättimäisimmät sienet hajalle. No, kuvasin silti.


En tiedä mitä nämä ruskeat sienet mahtavat olla...tattejako?







 Osa näytti ihan herkulliselta mutta suurin osa jo parhaat päivänsä nähneiltä. 

Osallistun näillä sienikuvilla Pieni Lintu -blogin makrohaasteeseen, aihe on ruskea. Käy linkistä kurkkaamassa muiden ruskeat aiheet!


sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Suloinen vauvamasu


Pieni läppäritauko teki hyvää, sain nimittäin vihdoin vietyä hidastelevan koneeni huoltoon ja tämä viikko menikin muissa puuhissa kuin kuvankäsittelyssä. Tässä viime postauksessa lupaamiani uuden kuvausprojektin kuvia...pääsin nimittäin kuvaamaan kaveriamme, joka on viimeisillään raskaana!


Maiju olikin ihanan muuntautumiskykyinen ja ennen kaikkea rento malli, häntä ei juuri jännittänyt (taisi kuvaajaa jänskättää enempi...) ja suloinen raskauden tuoma seesteisyys ja onnellisuus välittyi hyvin kuviin. 


Olin etukäteen vähän miettynyt eri kuvausasentoja ja -paikkoja ja tietysti kuvatessa ideoita tuli lisää. Käytin lähes yksinomaan 50mm objektiivia. Minulla olisi ollut 85mm:kin, mutta se on manuaalitarkenteinen ja siksi aika hidas..no ainakin vielä kunnes kunnolla totun siihen.

 Onneksi sattui kaunis pilvipouta ja hieman saimme auringon säteitäkin osaan kuvista.


Koska olen henkilökuvaamisessa aika lapsen kengissä, oli kuvien käsittelemisessäkin hieman erilaista haastetta kuin normaalisti. Halusin kokeilla monenlaisia eri tyylejä. Opin tosi paljon lisää taas tässäkin kuvauskeikassa.


Kävimme myös läheisellä rannalla ja Maiju vaihtoi toisen nätin mekon päälle. Ehkä olisi pitänyt muistaa napata kauniimpi kukka puutarhasta mukaan, -tuo rantapuskan rikkaruoho ei ollut paras mahdollinen, heh.





Sisällä vielä otettiin lisää kuvia (24mm:llä), niihin sai erilaista tunnelmaa. Olikin yllättävän raskasta kuvata henkilöä, meillä meni yhteensä noin kaksi tuntia ja olin aika puhki!

Kivaa, Maijun pienokainen ehtii syntyä ennenkuin lähdemme taas Barcelonaan. Saatanpa napata pari vauvakuvaakin!

Aurinkoisia syyspäiviä!

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Yhdistetty pyöräily- ja kuvausretki


Miten kaunis, persoonallinen ja rauhallinen Suomen maaseutu onkaan! Taas sain sen kokea viime viikonloppuna.

Jo viime kesänä suunnittelemamme valokuvausretki Talossano23 -blogin Sadun kanssa nimittäin toteutui. Tilauksessa oli tietysti kuulas alkusyksyn sää -mielellään kauniin auringonnousun kera, koska laitoimme herätyskellot soimaan hyvissä ajoin sunnuntaiaamuna. 

Tapasimme lähellä meitä ja lähdimme fillaroimaan kohti Nastolaa, tottakai pikkuteitä rauhallisella maaseudulla kierrellen. Satu oli aiemmin jo hieman katsellut reittiä ja hyvällä suuntavaistollaan hän osasi suunnistaa. Minä taisin olla jo alkumatkasta ihan pyörällä päästäni että missä nyt mennään...

Näimme mielenkiintoisia asuma-alueita, vanhoja maatilan rakennuksia, lampaita

 No, pilvipouta oli parempi kuin sadekeli, vaikka sitä upeaa auringonnousua ei tullutkaan. Oli kivaa polkea raikkaassa säässä ja jutella mukavia. Aina kun näimme jotain mielenkiintoista, pysähdyimme kameroinemme tutkimaan paikkoja.

Voisivatko nämä reiät olla luodinreikiä?

Upea vanha myllyrakennus jonka bongasimme


Oli kyllä hyvin hiljaista, pari koiranulkoiluttajaa näimme mutta eipä juuri muita. 


Tulimme Kymijärven rannalle ja lähdimme kiertämään järveä poiketen rannalle kuvailemaan missä pääsimme.






Tällä seesteisellä laiturilla istahdimme syömään eväitä. Ei kuulunut juuri mitään, ja järven pinta oli lähes tyyni. Ei hassumpi paikka levähtää vai mitä?



Päätimme käydä yllätysvisiitillä Mansikkatilan mailla -bloggari Tainan luona, pääsin samalla ensimmäistä kertaa ihastelemaan hänen kaunista kotiaan ja puutarhaansa muutenkin kuin kuvissa. Satu napsi matkalla luonnonkukkia mukaan joten meillä oli kaunis kimppu tuliaisiksi.



 Virkistäydyttyämme Tainan luona teellä ja karviaispiirakalla jatkoimme matkaa.

Argh...mitä seuraavaksi löysimmekään tien poskesta?! Pellon reuna oli täynnä auringonkukkia! En ole ikinä nähnyt auringonkukkapeltoa paitsi kuvissa, joten olin ihan innoissani.




Reitti alkoi olla lopuillaan, mutta poikkesimme vielä Villähteellä kukkakauppa Villiviiniin, Satun lempparipaikkaan. Se oli kauniilla paikalla vanhan bussitehtaan tiloissa.



Ihanaa mihin kaikkeen tälläisellä retkellä voikaan törmätä, eikä tarvitse mennä edes kovin kauas kotoa. Oli kyllä tosi kiva valokuvausretki ja liikuntaakin tuli mukavasti, jotain parisenkymmentä kilsaa minullekin. Kivaa liikkua sellaisen ihmisen kanssa joka tykkää kuvaamisesta sekä polkupyöräilystä niinkuin minäkin!

Pidätkö sinä pyöräilystä? Tuliko tänä kesänä pyöräiltyä paljon? Minulla se ei nyt jokapäiväisessä käytössä ollut, mutta kaikki asiat kaupungin keskustaan ym hoidan aina fillarilla. Pidemmät matkat jäivät tänä kesänä kokonaan tekemättä, sen takia olen iloinen kun tuli tehtyä tämä retki.

Seuraavalla kerralla kerronkin ihan erilaisesta valokuvausjutusta mihin pääsin mukaan reilu viikko sitten...

Palaillaan!


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...