maanantai 22. toukokuuta 2017

Kirjahyllyn kertomaa



Olen lapsesta saakka tykännyt kovasti lukemisesta joten La La Liljan blogista bongaamani leikkimielinen kysely tuntui kivalta tehdä. Kirjoja meiltä löytyy ihan liikaakin, mutta kävin pikaisesti yläkerran hyllyllä tutkimassa ja etsimässä vastauksia näihin kysymyksiin...tässä siis:


1. Oletko mies vai nainen? Ranskalaisen luutnantin nainen

2. Kuvaile itseäsi? Kameli neulansilmässä

3. Mitä elämä sinulle merkitsee? Satulinna



4. Kuinka voit? Target V

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi? Humiseva harju

6. Mihin haluaisit matkustaa? Afrikan kukka

7. Kuvaile parasta ystävääsi? Lordin yksityisasia

8. Mikä on lempivärisi? Colour mixing



9. Millainen sää on nyt? Auringon voitto

10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Tuomiopäivän aurinko nousee

11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Norsun laulu

12. Millainen on parisuhteesi? Rakkauskertomus



13. Mitä pelkäät? Leopardi kulkee yössä



14. Päivän mietelause? Torstai on Toivoa täynnä



15. Minkä neuvon haluaisit antaa? Älä tunnusta ikinä poika

16. Miten haluaisit kuolla? Salaisuus




Laita kommenttia jos sinäkin innostut tästä haasteesta, näitä on hauska lueskella ja miettiä mitä toinen on ajatellut valkatessaan vastaukseksi juuri sen kirjan, vai mitä?


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Bongailuja puutarhasta ja koiralenkiltä




On ollut rentouttavaa kierrellä koiran kanssa ihmettelemässä rannalla ja lähiympäristössä uusiavanhoja reittejä. Tässä on tiettyä uutuudenviehätystä edelleen ilmassa, sen verran kauan olimme Espanjassa.

Pari ihanaa kesäpäivää tässä sai luonnon oikein puhkeamaan kukkaan, mielenkiintoinen ilmiö Suomessa. Yhdessä päivässä tulee lehdet puihin ja kukatkin saavat uutta puhtia.





Leudosta talvesta(ko) johtuen näyttäisi tulevan aika hyvä kukkakesä puutarhassakin. Tosin myös kotiloita näyttäisi olevan aika hurjasti jo nyt, oi ei...

Innolla suunnittelen taas puutarhaa eteenpäin, tällä hetkellä olen tekemässä pihakivetyksestä jäljelle jääneistä kivistä polkuja kukkapenkkeihin, ja muuta mukavaa.

Tänään saamme ehkä ensimmäistä kertaa vegaanivieraan lounaalle, kivaa. Päätin tarjota tofua kookoscurryssä, se on ollut tosi pidetty resepti meillä jo pitkään. Jälkkäriksi tein raakakakun, ja se olikin ihan uusi kokeilu meikäläiselle eikä leipominen sujunut ihan ilman kommelluksia...mutta toivottavasti lopputulos on herkullista, kerron ensi kerralla miten kävi!

Jeps, hauskaa sunnuntain jatkoa!

#Kukkailottelua


maanantai 15. toukokuuta 2017

Pihakivetys vauhdilla pihaan


Ensimmäinen meitä täällä Suomessa odottava "askare" oli pihakivetysten latominen. Entiset Lahden keskustan katukivet ovat nyt talven odottaneet meitä pihassa ja päätimme heti Suomeen kotiuduttuamme alkaa tuumasta toimeen. Miehen työt alkavat painaa päälle joten päätimme heti ottaa tärytinkoneen vuokralle. Nuorisolle ilmoittelimme, että nyt tänne saisi tulla hommiin jos kerkiää, mutta taisi heillä olla omia menoja ym liikaa.

Ekana päivänä saimme tilattua kivituhkaa. Onneksi saimme pohjatyöt hyvälle mallille viime syksynä joten levitimme kivituhkaa pihalle ja mies tärytteli sitä vielä kunnolla pohjaan kiinni.


Jaoimme piha-alueet kolmeen osaan, tämä takapiha, keskellä kulkuväylä ja parkkipaikka. Vaikka viime syksynä tuli piirreltyä jos minkälaisia hienoja ja monimutkaisia pihakivetyskuviointeja, niin loppupelissä päädyimme yksinkertaiseen ja nopeasti ladottavaan malliin.


Latominen kävi näppärästi kun minä hain kärrillä parkkipaikalta lavoilta kiviä ja vein ne miehelle ladottaviksi.


Sirikin oli innoissaan mukana ja nautti kovasti hiekkakasojen päällä vahtimisesta.


Ensimmäisen päivän jälkeen olimme aika puhki, ja ihmeissämme; olimme saaneet ladottua puolet takapihasta, eli 30 neliötä kiviä!


Seuraavana aamuna jatkettiin samaan tahtiin ja saimme loput takapihasta valmiiksi.



Kolmantena päivänä päämäärämme oli latoa kivet lipputangolle saakka pihan kulkuväylällä. Alkoi kyllä jo kädet ja selkä olla aika väsyneitä ja molemmat olimme jossain vaiheessa jo saaneet kivistä kipeästi sormille. 


Alkoi piha näyttää kyllä tosi komealta! Nuo patsaat muuten saimme pelastettua liimaamalla, vähän täytyy vielä vaan maalia korjailla kun oli talven aikana rapistunut.


Tavoite saavutettu eli lipputangolle!
Seuraavana päivänä mies menikin töihin ja minäkin pidin huilipäivän pihahommista ja leivoin äitienpäiväkakun. 

Neljäntenä kivipäivänä jatkoimme taas, ja huomasimme että oli tullut tilattua kivituhkaa vähän liikaa. Jouduimme siirtelemään sitä pariin kertaan koska kasat olivat kivetyksen tiellä. Kivikasat alkoivat oikeasti jo vähentyä tosissaan, tuntui kivalta!



Äitienpäivän aamuna mies puursi yksikseen kiviä parkkipaikalle kun minä siivosin kotia ja laittelin tytöille syötävää ja puolenpäivään aikaan tytöt tulivatkin kyläilemään. Herkuttelimme ruokosokerilla ja vadelmilla maustetulla juustokakulla ja juttelimme niitä näitä. Ihanaa olla äiti!


Illalla vielä kasasimme viimeiset kivet lavoilta pois ja tänään jatkoimme pihan kivetyksen loppuun saakka ja hieroimme kivituhkaa saumoihin. Sitä hommaa riittääkin vielä joksikin aikaa että kaikki pienetkin raot peittyvät.



Viimeinen tärytys koneella auttoi myös hyvin tuhkan painumista saumoihin. Kivetyksen reunoja emme halua lähteä leikkaamaan -liian työlästä hommaa. Sitäpaitsi ne näyttävät ihan nätiltä näinkin! Sen sijaan haemme multaa ja istutamme matalia perennoja tms kivetyksen reunoille. 


Ilmat ovat kyllä olleet tosi hassut, välillä aurinkoa ja välillä lumikuuroja. Vaan hyvin on tämä viileä keli sopinut raskaisiin ulkohommiin, ei voi valittaa. Kuumemmalla ei olisi näin hyvin jaksanutkaan. Nyt voi kyllä sitten ne helteet minun puolestani vaikka alkaakin!

Loput hiekat täytyy vielä putsata kivetyksen päältä ja kärrätä muualle, paikkoja kyllä löytyy.  

Tästä taas alkoi siis tämän kesän projektit, saa nähdä miten pitkälle päästään suunnitelmien toteuttamisessa!


maanantai 8. toukokuuta 2017

Chihuahuan kanssa


Minulta on kyselty pariinkin otteeseen postausta chihuahuasta, sen kasvatuksesta sekä miten sen kanssa matkustelu sujuu. Siispä ajattelin yhdistää nämä kaksi aihetta, joten varautukaa söpöihin chihukuviin! 

Meidän Sirimme on jo vuoden ja 8kk. Se tuli meille noin 12-viikkoisena, mikä oli hyvä ikä myöhemmin ajatellen. Se oli oppinut paljon asioita emoltaan eikä paljoakaan kaivannut sitä tullessaan meille. Miten sitten koulutimme oman pikku chihuahuamme? 

Monet blogia pidempään lukeneet tietävät että minulla on ollut aina kissoja, joten Siri on ensimmäinen oma koira. Luin monia koirankasvatusoppaita ennen pennun tuloa, mutta nyt jälkikäteen voin sanoa että pääosin tässä on kyllä ihan maalaisjärjellä pärjätty koiran kanssa.

Reppanalla vähän iso villapaita...

Siri oli oppinut kuulemma sisäsiistiksi jo kasvattajan luona mutta kyllähän uudessa kodissa ja pakkasten tultua vielä takapakkiakin tuli. Pitkiä lenkkejä en aluksi tehnyt pienen kanssa, ennemmin vähän totuttelin sitä kaulapantaan kotipihassa. Mutta vasta kun sillä oli kaveri Luis tai Tito mukana hihnalenkillä, se alkoi saada jutun juonesta kiinni. Eli toiset koirakamut opettivat sitä paljon.

Sisällä huomasin että sisäsiisteyden opettelussa kannattaa ottaa kaikki matot pois, paitsi kylppäriin laitoin sille oman pikku karvamaton jonka se heti osasi omia pissimatoksi. Minulla oli toinen samanlainen joten aina oli toinen pesussa. Aina kun pikku-Siri pissi omalle matolle (tai tietysti ulos), sitä kehuttiin, jos taas muualle, ei sanottu mitään.

Se ei halunnut kakkia hienolle karvamatolleen, vaan eteisen rappusten alle. Laitoin siis sinne sanomalehtiä suojaksi. Sama kehumisjuttu tässäkin.

Tottakai ulkona käytiin parin tunnin välein aina heti herättyä tai ruokailun jälkeen ja siellä pikkuinen sai oikein naminkin pissistä tai kakista!


Ei mennyt kauaa kun Siri oppi tekemään kaikki tarpeet ulos. Mutta vahinkoja sattui toisinaan esim. kyläillessä (liian houkuttelevia karvamattoja...) 

Talvella pakkasten ollessa kovimmillaan huomasin että Siri jähmettyy ulkona samantien vaikka olisikin vaatetta päällä. Päätin etten halua kiusata sitä ja silloin se sai olla sisällä koko päivän. 

Minusta Suomen talvi ei vain sovi näille lämpöä rakastaville meksikaaneille!


Siri on oppinut alusta alkaen syömään kotiruokaa, eli puhdasta lihaa pääasiallisena ravintonaan. Teenkin sille aina pakastimeen valmiiksi nyssyköitä, joita on helppo sulattaa. Raakaa jauhelihaa/ pyöryköitä (kaurahiutaleita, jauhelihaa, kananmunaa) tai sitten keitettyä kalkkunaa tms. Toisinaan kalaakin. Mukaan vaihtelun vuoksi hieman riisiä tai makaronia, tai paistettua kananmunaa. Varsinaisia "nappuloita" Siri ei kovin mielellään syö ja olenkin sitä mieltä että oikea ruoka onkin parempi vaihtoehto, eihän itsekään pelkkiä eineksiä haluaisi syödä!




Opetimme Sirin alusta alkaen kulkemaan autossa pikku kassissaan. Sidomme kassin hihnasta turvavöihin, joten se on siellä paremmassa turvassa. Itse asiassa se on oppinut kassiin niin, että juoksee sinne innoissaan aina kun otamme sen esille. Useimmitenhan se pääseekin kassissa mukana kivaan paikkaan ja se on jäänyt sille mieleen. Ja omassa "pesässä" se saa autossa paremmin nukuttuakin pidemmillä matkoilla.

Itse asiassa otimme jo hyvissä ajoin selvää millainen kassin tulee olla koska tiesimme että Siri tulee lentämään paljon Suomen ja Espanjan välillä. Se siis matkustaa niin autossa kuin lentokoneessa samassa tutussa kassissa. Chihuahuahan on siitä näppärä koira, että se on niin pieni että sen voi ottaa lentokoneessa matkustamoon mukaan.


Lentoyhtiöiden sivuilla on annettu ohjeiksi käyttää pehmeää kassia, sillä se sijoitetaan matkustamossa edessä olevan istuimen alle. Varattaessa matkaa täytyy muistaa sen mitat ja paljonko koiran ja kassin yhteenlaskettu paino on, sillä se ei saa ylittää 8 kg.

Siri on lentänyt nyt yhteensä 4 kertaa, ja jokaisella kerralla on lento mennyt hyvin. Yleensä se nukkuu kopassaan, toisinaan ihmettelee. Onhan se joskus vähän vikissytkin ja halunnut syliin, mutta lentoemännät ovat ehdottomia siinä, ettei lemmikkiä saa ottaa syliin lennon aikana. Minulla on jemmattuna aina kassin sivutaskuun rauhoittavaa suihketta, sen sanotaan vaikuttavan heti ja suihkutan sitä aina lennolla Sirin kassiin ihan varmuuden vuoksi.

(Vanha kuva lentokoneen siivestä )

Olemme lentäneet Sirin kanssa vain Finnairilla koska muut eivät ota koiria matkustamoon.  Espanjalainen lentoyhtiö Vueling ottaisi, mutta se ei lennä Suomen ja Espanjan väliä talviaikaan.

Lento kannattaa varata hyvissä ajoin asiakaspalvelun kautta, koska henkilökunta tarkistaa ensin onko haluamallesi lennolle tulossa muita lemmikkejä. Niitä saa olla enintään kolme samassa koneessa. Ja jos koneeseen on varannut paikan esim. joku eläimille hyvin allerginen hänen vuokseen juuri tuolle lennolle ei pääse. Tämänkin takia siis täytyy olla aikaisin liikkeellä lentojen kanssa, sillä kumpi ensin ehtii lennon varaamaan, pääsee sinne. Vähän enemmän vaivaa kuin omien lentojen varaaminen, mutta loppupelissä pikkukoiran mukaanottaminen on tosi helppoa.

Lento maksaa koiralta 40 euroa suunta ja sen voi maksaa etukäteen tai vasta kentällä. Koiralla täytyy olla lemmikkipassi, siru ja tavalliset rokotukset kunnossa. Kohdemaan mukaan tietysti täytyy tarkistaa tarvitseeko muuta, mutta ainakin Espanjaan riittää normaalit rokotukset, tosin sikäläinen eläinlääkäri suosittelee vuosittaista tehostusta ja punkkitippoja niskaan kuukausittain.

Lähtiessä kotimaahan 1-5 päivää ennen paluulentoa täytyy paikalliselta eläinlääkäriltä hakea ekinokokkilääkitys ja leima siitä lemmikin passiin, se tarkistetaan kentällä. (Lääkkeen hakemiseen ei tarvitse varata erikseen aikaa tms, vaan vastaanottovirkailija antaa lääkkeen ja leiman, ja hakee lääkäriltä tarvittavan allekirjoituksen, näin ei tarvitse maksaa kuin lääkkeestä, tosi halpaa!)


Mitä sitten koiran kanssa voi tehdä matkalla? Kaupungin ääniin ja hajuihin tottuminen vie aikansa ja voikin olla hyvä ettei ihan ruuhkaisimmilla kaduilla liiku, ainakaan ensimmäisinä päivinä. Espanjassa koiran saa ottaa moniin ravintoloihin ja baareihin mukaan, etenkin ulkoterassille, joten koiran kanssa on kiva huilahtaa lomailun aikana.

Talviaikaan koiran saa viedä rannalle, ja sehän tykkää siitä kovasti. Myös vaelluksilla chihuahua jaksaa hyvin olla mukana, meidänkin Siri kipittelee hyvin 10-15 kilometriä, vain pahimmat ylämäet ja pusikot se saa matkustaa sylissä.



Espanjassa koirakulttuuri on erilaista kuin Suomessa. Meininki on rentoa ja ihmiset iloisia ja ystävällisiä. Monet ulkoiluttavat koiriaan ilman hihnaa, ne ovat tottelevaisia ja pysyvät hyvin isännän matkassa. Koiria on paljon ja usein ne haluavat tervehtiä keskenään ohimennessään. (Suomessa Siri onkin ihmeissään kun täällä ei välttämättä edes näe muita koiria joka lenkillä!) 

Asiaa riittäisi aiheesta vielä vaikka kuinka, mutta tässä ehkä tärkeimmät. Aurinkoista uutta viikkoa!

Onko sinulla kokemusta koirien tai muiden eläinten kanssa matkustamisesta?


keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Keväisessä Suomessa


Suomessa taas...olimme kotona Keltaisella tuvalla eilen aamuyöstä. Lento meni ihan kivasti ja nopeasti, sain aika hyvin nukuttua ainakin pätkissä. Saimme kyydin kentältä kotiin joten ei tarvinnut jäädä odottelemaan julkisia kulkuneuvoja kentälle -ne kun eivät vapun vuoksi kunnolla kulkeneet.

Neljän-viiden tunnin aamunokosten jälkeen heräsimme auringonpaisteeseen. Ilma oli mitä loistavin kevätsää ja lähdin tapaamaan tyttöjä vappumarkkinoille. Oli tosi kivaa nähdä pitkästä aikaa, kiertelimme torilla jonkin aikaa ja menimme sitten porukalla Erikalle, joka asuu ihan keskustassa.


Erikalla oli tarjottavana edellisillan vappubileiden jäljiltä jääneitä herkkuja. Maltillisesti maistelimme niitä, ja minä huomasin ettei oikein edes maistunut...alkoi taas huonosti nukuttu yökin viedä taas voimia.

Noora ja tuulihatun jämät
Sirikin oli niin iloinen nähdessään taas Luis -chihukaverin. Ne peuhasivat aikansa kunnes molempia alkoi väsyttää. Luisilla on myös kissaveli Elmeri, jonka lempparipuuhaa on Luisin peseminen. 


Puutarhassa oli tapahtunut vaikka mitä. Paljon löytyy jo uusia alkuja joka puolelta, mutta huomaa että aurinko ei kovin paljoa ole paistanut sillä taimet olivat aika vaaleita vielä. Iloisia yllätyksiä löytyi myös...mm. pari vuotta sitten istuttamani tulppaanintaimet näyttävät itävän vasta nyt, samoin muualle jakamani päivänliljan taimet. Luulin että rusakot olivat ne syöneet!


Tosi ikävä yllätys puutarhassa oli se, että David oli tyttöystävineen kaatunut talven aikana. Kauniisti vuorenkilpien päälle. Saa nähdä saako niitä enää korjattua, niisk.



Varjoliljojakin alkaa jo puskea maasta...
 Ihanaa miten pakastimesta löytyy paljon mustikoita, vadelmia ja mansikoita, joita sinne viime vuonna pakastelin. Omista marjoista smoothiet ja puurot maistuvat vaan parhailta!

Hassua taas on se miten talven aikana on aika paljon unohtunut mitä mistäkin löytyy. Onko meillä kaurahiutaleita, ja jos niin missä? Ovatko ne enää edes tuoreita? 

Paljon saa vanhentunutta ruokatavaraa heittää pois ja kaappeja muutenkin järjestellä. Juuri tein saman Barcelonassa keittiön kaapeissa ennen lähtöä, joten tuntuu että täälläkin voisi olla tavarat paremmin järjestyksessä.


Tytöt ovat onneksi pitäneet huonekasveistakin huolta talven aikana


Siri on ollut iloinen mutta aika hämmentynyt olostamme täällä. Kaikki paikat olivat sillä tuoreessa muistissa mutta jotenkin se ei ole vielä tainnut ihan hahmottaa paikkaansa ja asemaansa täällä. Se vahtii ja kyttää koko ajan naapureita ja ohikulkevia ihmisiä ja intoutuu sitten kunnolla räyhäämään kun näkee jonkun. Ruokakaan ei oikein maistu.

Siri muistaa että puutarha oli jotenkin jännä paikka ja kuuntelee ihmeissään erilaisia ääniä ja haistelee outoja hajuja. Jos se Barcelonassa säikähti skeittarin ääntä kadulla, omassa puutarhassa se saattaa säikähtää yht`äkkiä laulavaa kovaäänistä lintua hiljaisuuden keskellä. Höppänä.

Kiva olla siis taas täällä, edessä on kesä monenlaisine puuhineen. Suunnitelmia on monenlaisia, mutta niistä sitten myöhemmin, ensin pitää palautua kunnolla lennosta, hoitaa asioita, täytellä jääkaappia ja tapailla taas ystäviä ja sukulaisia pitkästä aikaa. 

Kuten joku kommentoija taisi jossain vaiheessa sanoa, saamme toisen kevään, mikäs sen ihanampaa!




LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...