sunnuntai 13. elokuuta 2017

Onko Kaupungintalolla kummituksia?


Tällä viikolla oli opastettu kierros Lahden kaupungintalolla. Viime vuonna kävin kuvailemassa taloa pelkästään ulkopuolelta (juttu täällä), joten nyt olin iloinen tästä tilaisuudesta päästä tutustumaan kauniin rakennuksen sisätiloihin ja kuunnella samalla oppaan seikkaperäistä kertomusta sen historiasta.

Rakennushan on Eliel Saarisen suunnittelema ja se valmistui 1912. Kaupungintalo valmistui kaupungin hallinnon, palolaitoksen, poliisilaitoksen ja kaupunginvankilan toimitiloiksi.

Alunperin tähän etujulkisivulle piti tulla kauniit patsaat seinäsyvennyksiin ja rappujen viereen kukka-asetelmien kohdalle leijona-sfinksipatsaat, mutta rahat loppuivat kesken.


Ihme että rahat silti riittivät aika loisteliaan rakennuksen rakentamiseen ja koristeluun. Kultakoristeissa ja pikkutarkoissa maalauksellisissa yksityiskohdissa ei nimittäin ole säästetty.



Upeat kattokoristelut sisääntuloportissa.

Rakennuksen sisääntuloaula ei pettänyt; se oli hengästyttävän kaunis. Samanlaiset kaupunginkanslian kaariovet sekä oikealla, että vasemmalla puolella veivät erilaisiin toimistotiloihin. Tähän asti pääsee ihastelemaan rakennusta ilman opastakin, ilmoittautuu vain vasemmalle vahtimestarille. Täältä löytyy edelleen mm. poliisien ilmoitustaulu, josta voi löytää vaikka kadonneen polkupyöränsä.



Edestäpäin näkyi huikea rappukäytävä josta pääsi kellarikerrokseen sekä ullakkokerrokseen.




Etenimme seuraavaan kerrokseen, jonka käytävältä löytyi suuri maalaus (harmi kyllä taiteilija meni ohi). Siitä saattoi löytää Lahden rakennuksia ja työmiehiä rakentamassa kaupungintaloa.




Käytävältä pääsi kaupungin valtuustosaliin, joka oli aika valtavan kokoinen. Seinillä oli maalauksia entisistä kaupunginjohtajista. Pöydät ja tuolit olivat massiivitammea. Osa tuoleista, -ne hieman koristeellisimmat, olivat alkuperäisiä.

Oppaamme kertoi, että kaupungintalo kärsi 1939 -luvun pommituksessa ja osa virastoista ja poliisilaitos siirrettiin muualle.




Seuraava sali, johon menimme, oli kaupungin hallituksen kokoontumishuone. Se oli jo sisustukseltaan hillitympi ja modernimman näköinen.


Taas meidät vietiin seuraavaan saliin, jonkinlainen kokous- ja kahvitteluhuone sekin. Sieltä löytyi mm. koristeena tämä upea suuri Birger Kaipiaisen keramiikkavati:


Seinällä oli Olavi Kajalan muotokuva. Hän oli Lahden kaupunginjohtajana vuosina 1942-1967 ja kuulemma aika värikäs ja innovatiivinen persoona. Hänen ansiostaan Lahteen mm. alettiin rakentaa liikenneympyröitä.


Kierroksemme jatkui käytävää eteenpäin, ja tästä lähtien rakennus olikin hieman uudempi. Nimittäin 1934-35 kaupungintalo laajeni kaupunginarkkitehti Kaarlo Könösen suunnitteleman eteläsiiven verran. Ulkopuolelta eroa ei huomaa, mutta sisäpuolella tässä siivessä oli yksinkertaisempia toimistohuoneita, ei mitään hienoja seinämaalauksia. Kauniita lamppuja kyllä, sekä arvokkaita tauluja seinillä.


Rakennuksesta löytyy myös ns. Paasikiven huone. Siellä oli valokuvia Paasikivestä sekä muotokuva seinällä. Hänhän eli lapsuutensa ja nuoruutensa Lahden kauppalassa ja myöhemmin vaikutti suuresti Lahden koulujen kehittämiseen.


Kaupungintalon torniin ei ikävä kyllä saanut mennä. Ullakolla näimme vielä huoneen, josta vuonna 1981 alkanut tulipalo ilmeisesti sai alkunsa ja tuhosi koko ullakkokerroksen ja sammutustöiden vuoksi alakerroksiin tuli vesivahinkoja. Palon seurauksena rakennus peruskorjattiin vuoteen -85 mennessä.

Entäs sitten vastaus otsikon kysymykseen -onko kaupungintalolla kummituksia? Ei kuulemma ole raportoitu kenenkään kuolleen siellä rakennustöissä eikä sotien aikana. Kellarissa pidettiin aikoinaan vankeja tyrmässä, ja nykyäänkin sieltä löytyy vielä Tyrmä -niminen lounasravintola. Täällä kaupungintalon työntekijät käyvät lounastamassa ja on se avoin myös yleisöllekin.


Opas näytti että sellien kauniit ovet ovat vielä tallella lukkoineen (vaikkakin normaalisti auki) ja ovien takaa löytyy ruokailijoille persoonallisia yksityislooseja.



Kuulemma joku vanki on päässyt karkaamaan joskus tuollaisesta kapeasta ikkunasta. Tosi viehättävä paikka olisi käydä joskus syömässä!

Oletko sinä käynyt tänä kesänä uusissa mielenkiintoisissa paikoissa tutustumassa?


keskiviikko 9. elokuuta 2017

Elokuun juhlija



Siri Sirpukkamme, karvainen pikku iltatähtösemme täyttää tänään jo huikeat 2 vuotta! Harmi vain sillä on par`aikaa juoksut menossa, joten suunniteltuja chihusynttäreitä (kuten viime vuonna) täytyy siirtää muutamalla viikolla. 

Siriltä jäi myös eilinen valtakunnallinen Chihujen yhteislenkki väliin samasta syystä. No, ehkä ensi vuonna paremmalla onnella!

Nyt lenkille Sirin kanssa, aurinkoista loppuviikkoa!




sunnuntai 6. elokuuta 2017

Matkamuisteloita yhdeksän vuoden takaa


Sateinen viikonloppu vetää nostalgiseksi. Olen plaraillut vanhoja kuvia ulkoiselta kovalevyltä ja saimmepa vanhan tietokoneenikin käyntiin -ja sieltä löytyi lisää tallentamattomia digikuvia. Nyt kun vielä keksisi konstin miten ne saan siirrettyä turvaan -jostain syystä eivät noin vaan suostuneet siirtymään ulkoiselle. Ehkä cd:lle? Täytyy kokeilla sitäkin.

No, joka tapauksessa ajattelin esitellä teille erään vanhan matkan kuvia. Ihan satavarma en ole, onko näistä osa jo jossain vaiheessa vilahtanut blogissa, mutta ei haittaa. Uusia lukijoitakin on tullut (kivaa!) eivätkä blogia pidemmäänkään seuranneet varmaan kaikkia juttuja ole nähneet tai muista.

Elikkä matkustimme 9 vuotta sitten heinäkuussa 2009 tyttärieni Nooran ja Erikan kanssa Espanjaan. Ensin yövyimme muutaman yön Barcelonassa (ei silloin kovin hyvin vielä tunnettu kaupunkia mutta haaveilimme jo omasta asunnosta sieltä päin) Kävelimme paljon keskustassa tutustuen nähtävyyksiin ja asuma-alueisiin, sekä tietenkin oleilimme uimarannalla.


Sitten vuokrasimme auton ja lähdimme ajelemaan Pyreneiden vuoristolle. Olimme vuokranneet etukäteen sieltä viikoksi huoneiston läheltä hiihtohissejä. Kesällä ei tietenkään ollut lunta, joten vuorilla oli rauhallista.







Ehkä hieman liiankin rauhallista murrosikäisten tyttöjen mielestä. Kiertelimme monia pikkukyliä ja lähimaastoja, kävelimme paljon ja nautimme kesästä ja maisemista.




Päätimme lähteä ajelemaan kauemmas majapaikasta. Ensin kävimme Ranskan puolella Toulousessa, ja sitten ajelimme vielä Andorran puolelle.



Matkalla tietysti ihailimme kauniita pikkukyliä ja upeita vuoristomaisemia näköalapaikoilta...


Andorraan ajettiin kiemuraista tietä ja se olikin hyvin vuorten suojaama. Kauniilla paikalla, tosi siistin ja vauraan näköinen maa. Kuitenkaan ihan en lämmennyt sille, pidän enemmän rähjäisemmistä  ja vanhemmista taloista, kapeista kaduista ja paikoista joista historia huokuu jokaisella askeleella.




Matkalla Pyreneiden majapaikkaamme ohitimme vielä suuren padon, jonka kohdalla sain teinit vähän pelleilemään kuvaa varten. Tarkkaan en muista paikkojen nimiä, joissa kiertelimme, mutten ajatellut tällä kertaa välittää siitä.


Pyreneiltä palasimme vielä Barcelonaan, tällä kertaa toiselle puolelle kaupunkia kuin alkulomasta. 


Parc Güellissäkin vierailimme, ja kuuma oli. Tuolloin tuo keskitori oli vielä ilmainen, eikä turistejakaan ollut ruuhkaksi asti. Aluksi tuon puiston maksullisuus harmitti kovasti, mutta nykyään turistimäärien ollessa keskikesällä niin hurjia ymmärrän, ettei tuo Gaudin suunnittelema puisto kertakaikkiaan kestäisi liikoja määriä kerrallaan.




Kävimme Barcelonassa myös paljon kiertelemässä kauppoja, silloin vielä vierailla kaduilla, nyt niin tutuilla. Kerran säikähdimme oikein kunnolla jutellessamme miehen kanssa kadulla ruuhkassa kun huomasimme, että tytöt olivat yht`äkkiä kadonneet näköpiiristä. Oli kyllä pitkä pariminuuttinen kun mielessä pyöri vaikka mitä ja etsimme heitä. Onneksi olivat vain sujahtaneet keskenään vaateputiikkiin sanomatta meille mitään. No, sanomistahan siitä tuli.



Nyt rakkaat teinitytöt ovat kasvaneet aikuisiksi, muuttaneet omiin koteihin poikaystävien kanssa, ja me miehen kanssa, -me olemme vähän ryppyyntyneet lisää. Barcelonasta on tullut toinen kotikaupunki ja Espanjasta toinen kotimaa, miten paljon onkaan koettu kaikkea kivaa tänä aikana. Taitaa olla tällä hetkellä sinne ikävä täältä ainaisesta sateesta.

Miten olette saaneet kulumaan sateisen viikonlopun?



torstai 3. elokuuta 2017

Aimo annos taidetta ja muotoilua


Viikonloppuna kun oli poikkeuksellisesti kesäilma parhaimmillaan, innostuimme lähtemään Padasjoelle Ars Auttoisten kesänäyttelyyn. Kaunis vanha kansakoulu luo näyttelylle omanlaisensa kotoisen ja hauskan fiiliksen. Ihan joka vuosi siellä emme ole päässeet käymään, mutta lähes kuitenkin. On ollut mielenkiintoista seurata miten näyttelyt ovat muuttuneet vuosi vuodelta ja tulleet intiimimmiksi.


Tänä kesänä Paluu pinnalle -näyttely esittelee vain kahden taiteilijan tuotoksia: eli Ars Auttoisen pyörittäjien muotoilija Teemu Salosen sekä kuvataiteilija Komugi Andon töitä. Teemuhan on tuttumme vuosien takaa, minulle Muotoiluinstituutista ja olipa hän kesätöissä miehen rakennusyrityksessäkin. Molemmat kävivät viime keväänä Barcelonassa tutustumassa sikäläiseen taidetarjontaan ja silloin tutustuimme myös sydämelliseen Komugiin.


Teemulta oli näyttelyssä pääasiassa veikeitä valaisimia, joita hän on valmistanut verstaassaan erilaisia materiaaleja yhdistellen. Jokainen on uniikki ja niissä on käytetty kierrätysaarteita, keramiikkaa, puuta, muovia, betonia...mitä milloinkin.



Olisiko hauskaa jos yöpöydällä olisi vaikkapa palmulamppu, jonka nimi on "Oispa Teneriffalla"? Entäs sitten tuo oikeanpuoleinen valaisin, jonka pikkuautoilla voi oikeasti ajaa radalla? Pikkuveljillä taisi olla tuollainen autorata lapsina...


Komugi keräilee myös aarteita ja käyttää niitä installaatioissaan. Monet olivat suloisen karkkimaisia pikku maailmoja, täynnä yksityiskohtia.



Ihanan herkät keramiikkakorallit



Meillähän oli Siri tietysti mukana näyttelyssä ja se kierteli innoissaan nuuhkien huoneesta toiseen. Ehkä siksi, että siellä oli käynyt muitakin koiria näyttelyyn tutustumassa.

Tämän muuttuvan teoksen täytetty kettu oli kyllä aika pelottava Sirin mielestä...


Näytteille oli tuotu myös tulevien töiden materiaaleja:


Viereisessä huoneessa oli pahvilaatikoita -joiden sisältö vaihtelee näyttelyn mukana. Se oli uusien töiden linjasto. Näimme keskeneräisiä töitä, jotka valmistuvat näyttelyn kuluessa. 

Tässäkin oli asiakkaalle tärkeitä esineitä, joista hän oli tilannut valaisimen Teemulta:


Kierreltyämme näyttelyn menimme söpön kahvilan puolelle, joka oli tänä vuonna takapihalla. Kaunis vanha musiikki sopi tunnelmaan. Päätimme maistaa kehuttuja raakakakkuja, emmekä pettyneet.





Pihamaalla käppäili yksi kukko ja monta kanaa. Siri oli kovasti kummissaan kun ne kaakattelivat. Taisi olla ensimmäiset kanat jotka se on nähnyt.


 Lopussa kävimme vielä Teemun verstaalla, jonne pääsi nyt myös kurkkaamaan. Ruudulla pyöri videota miten niitä valaisimia syntyy. 


Saimme puutarhasta mukaan vielä istutettavaksi tyrnin sekä kiinanlaikkuköynnöksen taimia. Hyvin ovat lähteneet juurtumaan, kiitos vain!

Hei vielä ehdit tämän viikon ajan näyttelyyn jos liikut Auttoisissa päin, suosittelen!

Meillä matka jatkui Asikkalan kautta kotiin. Piipahdimme matkalla miehen veljen luona. Hänellä on pihamaa ja tallit täynnä vanhoja autoja, joita hän kunnostelee. Oli mielenkiintoista kuunnella kun hän selitti joka auton historiaa ja mitä on sille tekemässä.




LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...