sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Äiti Amman syleilyssä Valenciassa



Katalonian hieman levottoman tilanteen vuoksi äiti Amman halaustapahtuma siirtyi Barcelonasta Valenciaan. Ja niinhän se on, että jos Amma ei tule meidän luo, me menemme hänen luokseen, vai miten se meni, hih. 

Ystävämme kunnioittaa äiti Amman työtä erityisen paljon ja pyysi meitä mukaan. Eipä meitä miehen kanssa kahta kertaa uusiin kokemuksiin ja seikkailuihin tarvitse pyytää...pakkasimme siis vähän vaatetta ja koirat autoon ja lähdimme ajamaan kohti etelää.

Valencia on Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki. Se sijaitsee 350 kilometriä Barcelonasta etelään rannikolla. Olemme käyneet siellä joskus reilu kymmenkunta vuotta sitten pikaisesti joten minulla ainakaan ei kaupungista paljoa mielikuvia ollut. Yllätti kyllä tosi positiivisesti: ihana rauhallinen vanha kaupunki, kaunis pitkä ranta ja ennenkaikkea keskellä upea suuri pitkämäinen puisto halki kaupungin, jossa vietimme paljon aikaa koirien kanssa.

Oli jo myöhä saavuttuamme keskustaan, jossa meillä oli siisti tilava majoitus varattuna (Casa Cosy, voin suositella!). Lähdimme etsimään ruokapaikkaa ja löysimmekin hauskan chileläisen paikan.

katutaidetta Valenciassa
Valencia on täynnä toinen toistaan taitavammin tehtyjä katumaalauksia


Seuraavana aamuna olimme ajoissa valmiina äiti Amma -tapahtuman jonossa. Ensin jonotimme halauksen jonotusnumeroa. Kun saimme sen, oli vapaata aikaa kierrellä ja tutkia paikkoja. Toinen teltta oli ruokailuja varten ja isompi halli halausta, meditaatiota, erilaisia ohjelmanumeroita ja myyntikojuja varten.


Odottaessamme halausvuoroa ehdimme hyvin käydä välillä syömässä herkullista intialaista kasvisruokaa hallilla ja käydä lenkittämässä koiria. Tutkimme myös mitä myyntipöydillä oli: Amman silkeistä tehtyjä pikkulaukkuja, koriste-esineitä, tyynynliinoja, huiveja, koruja jne. Lueskelimme myös Amman järjestön hyväntekeväisyystöistä.


Isolta screeniltä näki Amman istumassa lavalla ja syleilemässä ihmisiä vuorotellen. Avustajia oli paljon joka puolella auttamassa ja neuvomassa. Illansuussa tuli lopulta meidän vuoromme halaukseen. Jätimme kassit, takit ja kengät säilöön ja jonotimme vielä jonkin aikaa tuoleilla josta meidät sitten ohjattiin Amman eteen. Voimakas suitsukkeen -tai lootuskukan tms tuoksu ympäröi lavan. Yritin tyhjentää mieleni ja antauduin elämäni ensimmäiselle Amman rutistukselle yhdessä miehen kanssa. 

Jotain Amma supisi korvaani, hellitti otteensa ja antoi hedelmäkarkin ja kukan terälehden käteeni. Päällemme heitettiin lisää tuoksuvia kukkien terälehtiä ja sitten meidät ohjattiin Amman viereen istumaan muiden joukkoon lavalle. Koko päivän odotettu juttu oli yllättävän nopeasti ohi.

Kieltämättä kun päivän mittaan olin seurannut koko sitä touhua screeniltä, se oli näyttänyt hieman oudolta hihhulimeiningiltä. Mutta jokin outo voima siinä halauksessa oli, se oli oudolla tavalla liikuttavaa. Myönnän, että meinasin jopa purskahtaa itkuun.


Ystävämme jäi vielä pitkälle yöhön tapahtumaan vapaaehtoistyöhön ja kuuntelemaan musiikkia. Meitäkin pyydettiin tiskaamaan, mutta kieltäydyimme kohteliaasti ja lähdimme koiruleiden kanssa hotellille.

Seuraavana päivänä tutustuimme paremmin Valencian vanhaan kaupunkiin sekä siihen ihanaan puistoon, josta jo alussa mainitsin.



mies ja pikkukoira
Miehisillä miehillä on pikkukoira kainalossa, johan mainoskin niin antaa ymmärtää!



Jardin del Turia, Valencian suuri puisto on todella ainutlaatuinen. Olemme aina kehuneet Barcelonan Ciutadellapuistoa, mutta kyllä se jää toiseksi ja tätä Valencian puistoa tulee ikävä. Ensinnäkin se on tosi suuri; 9km pitkä ja entisen joen päälle tehty, eli se on hieman kaupunkia alempana. Reunoilla on muurit ja kauniita persoonallisia siltoja menee vähän väliä yli.


Puistossa on hyvät kulkuväylät kävelijöille, pyöräilijöille tai lenkkeilijöille. Löytyy jalkapallokenttiä, skeittiratoja ja vaikka mitä. Myös paljon vihreää aluetta missä on kiva lekotella lämpimällä ilmalla. Ainut mitä siellä ei juuri ole, ovat terassit ja kioskit mikä on hyvä juttu. 


Thorin herkkä nenä löysi villikissojakin puistosta...





 Puisto päättyy taide- ja tiedekeskukseen. Monta arkkitehtoonisesti mielenkiintoiselta näyttävää rakennusta vierekkäin. Näitä pitäisi päästä ajan kanssa tutkimaan sisältäkinpäin!





Lähtöpäivän aamuna kävimme tutkimassa vielä Valencian rantaa, mikä oli hieman kauempana ydinkeskustasta. Rantakatu oli pitkä ja kaunis, minulle tuli jotenkin Miami mieleen siitä. Voi olla että mielikuvaani vaikutti tämä kivan lännenhenkisesti maalattu rantaravintola. 


Tiedättekö mistä espanjalainen paella oikeastaan on kotoisin? Ei Kataloniasta, vaan täältä Valencian seudulta. Päätimme lounastaa täällä rannalla ja tilasimme paellaa. Kellään meistä ei ollut siitä erityisen hyviä kokemuksia, joten hieman varauksella tilasimme. Vaan yllättävän hyvää se oli, ehdottomasti parempaa mitä olemme Barcelonassa koskaan saaneet!

Oletko sinä käynyt Amman syleilyssä vai mitä mieltä olet koko ilmiöstä?


torstai 7. joulukuuta 2017

Sinistä ja valkoista




Mitä Suomesta eniten kaipaan juuri nyt? Suomen kesää -silloin kun se antaa parastaan. Ei ole pakko kuuma olla, kunhan aurinko paistaa ja on kivan lämmin. Luonto on upean vehreää, taivas sininen ja tietysti taivaalla pehmeitä valkoisia pilviä. Juuri tälläistä kuin tässä kuvassa viime kesältä...

Suomi on ollut täällä Espanjassakin nyt mielessä eilisen Itsenäisyyspäivän myötä. Muutenkin Katalonian itsenäisyyspyrkimysten vuoksi olemme usein verranneet täkäläistä tilannetta Suomen sadan vuoden takaiseen. Katalonialaisilla on aivan yhtä suuri halu itsenäistyä kuin suomalaisilla silloin. Ja miksi ei siis oikeus?

Ulkosuomalaisille alkuperäinen kotimaa on hyvin tärkeä vaikkei siellä asuisikaan, tai asuisi vain osan vuodesta. Tuntuu hyvältä, että aina voi palata Suomeen jos jostain syystä asuminen ulkomailla tuntuu pahalta tai jopa vaaralliselta.

Meillä kului eilinen Itsenäisyyspäivä pitkälti autoillessa. Olimme muutaman päivän Valenciassa (ja se on aika kaukana Barcelonasta) ja eilen palasimme kotiin. Aamupäivällä ehdimme ennen lähtöä käydä Valencian rantaravintolassa Suomen itsenäisyyden kunniaksi herkullisella lounaalla. Barcelonaan palatessamme katselimme linnan juhlia meillä telkkarista ja söimme salaattia ja lohirullia cavan kera ystävämme kanssa. Oli kivaa ja herkullista, mutta harmi kyllä unohdin laittaa kynttilät palamaan tunnelmaa tuomaan! 

Osallistun tällä postauksella blogeissa kiertävään Sinivalkoista -haasteeseen. Tarkoitus on juhlistaa 100 vuotiasta Suomea sinivalkoisin kuvin. Kiitos Pepsille ja Maksille haasteesta! Minä haastan vuorostani seuraavat blogit mukaan:

Haasteen ohjeet ovat seuraavat:
-kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)
-tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
-haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
-käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki -blogin Sinivalkoista -haastepostauksen kommenttikenttään

Miten sinulla meni Itsenäisyyspäivä?



torstai 30. marraskuuta 2017

Minun joulukalenterini


Marraskuun viimeistä päivää viedään, kylläpä aika kuluu! Tänä vuonna -ylläriylläri -minulla onkin ihan oikea joulukalenteri. Vain itselleni!

Ihastelimme jo Suomessa ollessani tyttöjen kanssa kauppojen kauniita aikuisille kohdistettuja joulukalentereita. Saimme tyttöjen kanssa idean, että tekisimme toisillemme pikkupaketteja joulukalenteria varten. Ei mitään liian kallista, ihan jotain pientä nameista kivoihin pikku yllätyksiin. Minä tein Erikalle, hän Nooralle ja Noora vuorostaan paketit minulle.

Ripustin paketit makkarin upeaan vanhaan oveen. Okei, ripustustapani ei ehkä ollut hienoin ja tyylikkäin mahdollinen, mutta nyt minulla on joka aamu huomisesta lähtien kiva pikku ylläri odottamassa!


Jouluaattoa odotellessa...


Ja että tulisi lisää jännitystä joulun odotukseen, minulla on myös joulukalenteriarpa. Näitä olen raaputellut jo useampana jouluna vaikken muuten arpoja yms harrastakaan. On niin jännää odottaa voittaisiko jotain!

Onko sinulla joulukalenteri? Jos niin millainen?


torstai 23. marraskuuta 2017

Terassilla auringon laskiessa



 Nyt ovat tytöt taas kotimatkalla Suomeen. Paljon taas ehdimme yhdessä tehdä kaikenlaista kivaa. Kiipeilimme kukkuloilla nuuhkimassa raitista ilmaa, kiertelimme kaupungilla, herkuttelimme itsemme pulleiksi, nautimme auringosta puistoissa ja rannalla. Iltaisin usein katselimme jotain hauskaa elokuvaa tai sarjaa, pelasimme tai muuten vain juttelimme. Kävimmepä eräänä iltana kolmisin tyttöjen kesken tanssimassa salsaakin ja oli tosi hauskaa!

Instagram (@nauranauringolle) -seuraajat ovatkin päässeet tarkemmin seuraamaan yhteisiä retkiämme!

venetsialainen naamio

Nuorista naisista kun on kyse, shoppailu oli aika tärkeää lomaillessa. Itsekin tuli pyörittyä mukana monesti ja tein jotain kivoja löytöjä. Tavallisesta matkamuistomyymälästä bongasin tälläisen venetsialaisen karnevaalinaamion. Olen jo pidempään halunnut jotain tämäntyylistä tai vielä erikoisempaa kuvausrekvisiitaksi!


Täytyihän sitä heti kokeilla vaikka kuvaussessio terassin katolla olikin tosi nopea. Muutamassa minuutissa kiinnitin naamion tyttären kasvoille, pöyhin hiuksia ja pyysin istahtamaan tuolille. Kovin montaa kuvaa en ehtinyt napata kun aurinko laski jo kokonaan. 

Tytöillä oli onnea säiden suhteen, aurinko paistoi joka päivä ja oli mukavan lämmin, 17-19 astetta. Toivottavasti leuto syyssää jatkuu vielä pitkään.

Meillä alkaa normaali arki, pyykinpesua, siivousta, ulkoilua ja rentoilua puistossa koiran kanssa. Pysähdellään penkille istumaan ja kuuntelemaan puistomuusikoita. Otetaan ehkä oluset auringossa. Tai vastapuristetut mehut.

 Espanjan opiskeluun päätimme taas paneutua kunnolla. Täkäläisiä ystäviäkin tapaamme lisää. Varmasti teemme jotain remonttipuuhiakin jossain vaiheessa. Niin ja jouluakin hiukkasen ehkä laitellaan, mutta ei vielä moneen viikkoon. Höpsöltä se tuntuisikin kun aurinko paistaa!


lauantai 18. marraskuuta 2017

Huikeassa Game of Thrones näyttelyssä!

Yön kuningas, Valkoisten kulkijoiden johtaja

Elämäni ensimmäinen oikea kurkistus elokuvan tai tässä tapauksessa kokonaisen sarjan kulisseihin. Kävimme nimittäin Barcelonassa olevassa fantasiasarja Game of Thrones -näyttelyssä mieheni ja toisen tyttären kanssa. 

Esillä oli näyttelijöiden puvustoa, esineistöä, koruja ja kaikenlaista mielenkiintoista tutkittavaa. Sarjahan on pitkä; 7 tuotantokauden mittainen ja siihen mahtuu paljon tapahtumia ja henkilöhahmoja. Meillä miehen kanssa uusin kausi on vielä näkemättä...hii!

Olimme kyllä ihan haltioissamme näyttelystä, se oli jotenkin tosi huikeaa nähdä tuttuja asuja ja muita. Vierailijoillekin oli tehty hauskoja pisteitä joissa sai kuvitella olevansa mukana sarjan tapahtumissa.

 Talvivaaran lordi Eddard Stark sekä tyttärensä Arya miekkoineen...Aryahan nimesi omansa Neulaksi

Aryan asu

Kuninkaallisten puvut olivat oikeasti loisteliaita jokaista yksityiskohtaa myöten. Ja miten pieniä ja siroja toiset asut olivatkaan!

Margaeryn ja Joffreyn asut sekä oikealla Cersein ja Jaimen

Jaimen kultainen käsi
Screeneillä pyöri kohtauksia muistinvirkistykseksi. Alla nuori Joffrey -kuningas:


Catelyn Starkin upea sininen asu

Lohikäärmeiden äiti Daenerys Targaryen ja hänen Tahrattomat -sotilaansa. Lohikäärmeistäkin oli esillä ensin kolme eriväristä munaa ja toisessa huoneessa suuri pääkallo.




Daeneryksen asu


Sarjan Hall of Faces oli aika hurjasti esillä. Siinähän on eräässä mystisessä talossa (House of Black and white) suuria pylväitä, joihin kuolleiden kasvoja kerätään. Näyttelyn vierailijoille oli tehty hauska sovellus jolla voi ottaa itsestään kuvan silmät kiinni ja kuva siirtyy sinne pylvääseen muiden kuolleiden joukkoon. Hyytävää!



Lopuksi pääsimme vielä lentämään lohikäärmeellä, hurjaa!


Tässä vielä video tuosta upeasta näyttelystä, ja jos olet Barcelonaan tulossa, näyttely on täällä vielä tammikuun 7. päivään asti Museu Maritimissa. Suosittelen, jos olet samallalailla sarjaa hurahtanut kuin me!




Oletko sinä ollut koskaan vastaavassa näyttelyssä ja jos niin missä?



LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...